Suomen ulkopolitiikka ja Nato http://paavovayrynen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/151419/all Sun, 18 Sep 2016 09:50:43 +0300 fi Miten puolue saa varmasti presidenttiehdokkaansa toiselle kierrokselle 2018? http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222954-miten-puolue-saa-varmasti-presidenttiehdokkaansa-toiselle-kierrokselle-2018 <p>Suomessa ovat seuraavat presidentinvaalit vuoden 2018 alussa. Vaalien ensimmäinen kierros pidetään sunnuntaina 28.1.2018 ja tarvittaessa toinen kierros kaksi viikkoa myöhemmin 11.2.2018. Suomen uusi presidentti astuu virkaan maaliskuun alussa 2018.</p><p>Monen puolueen presidenttiehdokasetsintä on jo alkanut, ja ensimmäisenä ehdokkaansa valitsi Keskusta Seinäjoen puoluekokouksessa kesäkuussa 2016. Keskustan presidenttiehdokas on kansanedustaja Matti Vanhanen. Venäjä-myönteinen Vanhanen on poikkeuksellisen kovasti Suomen Nato-jäsenyyttä vastaan.</p><p>Muiden puolueiden ehdokkaista vihreitä lukuun ottamatta ei ole vielä mitään tietoa. Ei edes Kokoomuksen ehdokkaasta, josta istuva presidentti Sauli Niinistö on lähtöisin.</p><p><a href="http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980714"><u>Vaalilainsäädännön</u></a> mukaan hakemus ehdokkaan ottamiseksi presidentinvaalin ehdokasluetteloon on puolueen tai valitsijayhdistyksen vaaliasiamiehen annettava Helsingin vaalipiirilautakunnalle viimeistään 47. päivänä ennen vaalipäivää ennen kello 16. Vuoden 2018 vaaleissa ehdokkaat on siis tiedettävä joulukuun 12. päivään mennessä vuonna 2017.</p><p>Vuoden 2012 vaaleissa puolueet valitsivat yhteensä kahdeksan ehdokasta seuraavasti seuraavin ensimmäisen äänestyskierroksen kannatusprosentein: Pekka Haavisto (vihr.) 12.6.2011 (18,76 %), Timo Soini (ps.) 15.10.2011 (9,40 %), Paavo Väyrynen (kesk.) 9.9.2011 (17,53 %), Paavo Lipponen (sd.) 14.9.2011 (jäsenäänestystuloksen julkistuspäivämäärä) (6,70 %), Sauli Niinistö (kok.) 22.10.2011 (36,96 %), Sari Essayah (kd.) 26.11.2011 (2,47 %), Eva Biaudet (r.) 22.10.2011 (2,70 %) ja Paavo Arhinmäki (vas.) 20.11.2011 (5,48 %).</p><p>Vuoden 2018 presidentinvaaleihin puolueilla on siis aikaa noin vuosi selvittää omat ehdokasasettelunsa. Aika on melko lyhyt, jos ehdokkaasta ei ole vielä mitään käsitystä.</p><p>Monien puolueiden ehdokasasetteluun vaikuttaa istuvan presidentin Sauli Niinistön ilmoitus jatkosta, jonka hän on sanonut tekevänsä vuoden 2017 keväällä (<a href="http://www.hs.fi/kotimaa/a1449286471914"><u>HS_5.12.2015</u></a>).</p><p>Puolueissa olisi hyvissä ajoin varauduttava myös mahdollisuuteen, ettei Niinistö lähde enää kolmatta kertaa ehdokkaaksi. Olen käsitellyt tuota asiaa kirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>Onko 75-vuotias jo liian vanha presidentin tehtäviin?</em> &rdquo;, joka löytyy <a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/220734-onko-75-vuotias-jo-liian-vanha-presidentin-tehtaviin"><u>täältä</u></a>.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Suomalaismedian on pidettävä huolta, että seuraavien presidentinvaalien vaaliehdokaskäsittely mediassa perustuu ensisijaisesti vain presidentin keskisimpään tehtävään: ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Aikaisemmissa vaaleissa ei median ehdokaskäsittelyssä ole onnistuttu.</p><p>Suomalaismedia ei vielä ole sisäistänyt voimassa olevaa perustuslakia ja sen myötä kaventunutta presidentin tehtäväluetteloa ja toimivaltaa. Vuoden 2012 perustuslain muutoksen myötä presidentti ei ole enää viimeinen päättäjä edes ulkopolitiikassa, vaan se on valtioneuvosto ja eduskunta. Vielä viime vaaleissakin puhuttiin talouspolitiikasta, työttömyyspolitiikasta ja sosiaalipolitiikasta, joiden kanssa presidenttiydellä ei ole enää mitään tekemistä.</p><p>Aikaisemmissa vaaleissa media on laittanut ehdokkaita tekemään studioissa mitä erikoisempia asioita. Nuo presidentin tehtäviin kuulumattomat aiheet pitää uskaltaa karsia valliohjelmista ja -jutuista tyystin pois. Median pitää keskittyä vain niihin tehtäviin ja siihen toimivaltaan, jotka presidentille lainsäädännössä on vielä määrätty perustuslain (<a href="http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731"><u>11.6.1999/731</u></a>) 5. luvussa.</p><p>Puolueet ovat käyttäneet presidentinvaalikampanjaa hyväkseen puolueiden omien etujensa ajamiseen, joille media on antanut otollisen mahdollisuuden käsittelemällä vaalitaistossa myös yleispoliittisia kysymyksiä. Asioita, joilla ei ole ollut mitään tekemistä presidentin tehtävien ja toimivallan kanssa. Presidentin valinta on puhdas henkilövaali, jossa puoluepolitiikka olisi häivytettävä täysin pois.</p><p>Kaikki toimittajat eivät myöskään ole olleet ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntijoita, ja ehkäpä juuri siksi on ollut helpompaa kysellä ehdokkaan piirakantekotaidoista tai kaivella ehdokkaan talousjätteitä roskiksesta kuin keskittyä ulkopolitiikkaan tai Nato-kysymykseen.</p><p>Myös puolueella pitää olla vastuullisuus ehdokasta asettaessaan. Viime vaaleissa puolueen omien etujen ajajaehdokkaita olivat ainakin Sari Essayah, Eva Biaudet ja Paavo Arhinmäki, ehkäpä myös Timo Soini. Pekka Haavistokin oli aluksi tällainen, mutta kamppailun myötä hänestä tuli kärkiehdokas.</p><p>Puolueiden tule arvostaa presidentti-instituutiota niin paljon, että presidenttivaaliehdokas asetetaan vain pyrkimyksenä presidenttiys, ei omien yleispoliittisten päämäärien esittely.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Poliittisilta ajatuksiltaan esimerkiksi ministeri Jaakko Iloniemi olisi sopiva Suomen Nato-jäsenyyttä kannattavien ehdokkaaksi, mutta 84-vuotiaana hän on jo liian vanha presidentintehtäviin. Valitun presidentin tulisi olla kauden päättyessä reilusti alle 75 vuotta, ja myös Sauli Niinistö on jo liian vanha ehdokkaaksi toiselle kaudelle.</p><p>Niinistön fyysiset ulottuvuudet ovat jo kaventuneet. Rullaluistelu, jolla hän osoitti vuoden 2006 presidentinvaaleissa 57-vuotiaana dynaamisuuttaan verrattuna Tarja Haloseen, on jäänyt jo täysin pois. Enää ei pelata myöskään jääkiekkoa kuten aikaisimmin vuonna 2007, tai kuten Putinin kanssa pelattiin vielä vuonna 2012 Karjalankannaksella Sosnovossa. Askel on jo lyhentynyt ja myös vatsa on pullistunut. Enää Niinistöä ei nähdä harrastamassa ollenkaan liikuntaa, kuten Koivistoa nähtiin pelaamassa lentopalloa tai kuten Kekkosta nähtiin hiihtämässä ja juoksemassa samanikäisenä 68-vuotiaana presidenttinä.</p><p>Äänestäjät arvioivat tarkasti kaiken muun ohella presidenttiehdokkaan fyysiset ominaisuudet sekä ulkoisesta olemuksesta näkyvän terveyden; siis hänen kyvykkyyttä tehtävään. Näin ihminen on tehnyt jo satojen tuhansien vuosien ajan ja tekee jatkossakin. Pitäisi olla terveen ja viriilin oloinen. Sujakka vartalo ja liikunnan harrastus osoittavat, että ihminen pitää itsestään huolta. Nuoremmat presidenttiehdokkaat tulevat haastamaan vanhemmat ehdokkaat myös fyysisten ominaisuuksien, terveydentilan, liikunnallisuuden ja yleisen olemuksen perusteella, mutta se ei missään nimessä ole mikään ratkaiseva tekijä. Fyysinen olemus ja nuorekkuus painavat vain, jos ehdokkaat ovat muutoin henkisiltä kyvyiltään tasavertaisia.</p><p>Hyvää fyysistä olemusta ja liikunnallisuutta ei pidä sotkea ruumiilliseen vammaan. Saksan valtiovarainministeri Wolfgang Schäuble hoitaa ja Yhdysvaltain presidentti Franklin D. Roosevelt hoiti tehtäväänsä menestyksekkäästi rullatuolista käsin. Ihmiset arvottavat nimenomaan, kykeneekö poliitikko pitämään edes itsestään huolta. Fyysinen vamma ei tähän arvostukseen vaikuta.</p><p>Jokaisen vuoden 2018 presidentinvaaleihin ehdokkaan asettavan puolueen on määritettävä tavoitteeksi saada ehdokas toiselle kierrokselle, joka suurella varmuudella tulee. Kukaan ehdokkaista ei tule saamaan ensikierroksella yli puolia äänistä. Ei edes Sauli Niinistö, jos hän vielä asettuisi ehdolle.</p><p>Suomalaisessa politiikassa ulko- ja turvallisuuspoliittinen osaajakunta on suppea. Osaajakunta on liian suppea. Varteenotettavia ehdokkaita ei ole päässyt jostain syystä kasvamaan. Osaltaan tuo johtuu siitä, että ulko- ja turvallisuuspolitiikka kiinnostaa kansanedustajia liian vähän, eikä sitä haluta opiskella. Kansanedustajat eivät koe ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa vielä omakseen, ja siksi heidän tietämys ulko- ja turvallisuuspolitiikasta on ohutta.</p><p>Puolueilla on jo ollut ja tulee olemaan vaikeuksia löytää uskottavia ja varteenotettavia ehdokkaita presidentinvaaleihin. Monessa puolueessa moni puolueen kannalta sopivana ehdokkaana pidetty on jo kieltäytynyt: Timo Soini, Erkki Tuomioja ja Eero Heinäluoma. Riittävät ulko- ja turvallisuuspoliittiset taidot omaavia uskottavia ehdokkaita, joilla myös ikä olisi presidentille sopiva, ei Suomessa juurikaan ole.</p><p>Kekkosen ajan perintö presidentistä ulkopoliittisena johtajana painaa edelleen, ja ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa halutaan ulkoistaa edelleenkin liikaa presidentille. Ruotsissa ulko- ja turvallisuuspoliittinen päätöksenteko on ollut kautta aikain paljon demokraattisempaa.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>SDP:n tuleva presidenttiehdokas on tällä hetkellä vielä täysin auki, eikä siitä puolueella ole mitään käsitystä. SDP saattaisi asettua myös Sauli Niinistön taakse, mikäli hän asettuisi toisen kauden ehdokkaaksi. SDP ja Niinistö eivät aja Suomen Nato-jäsenyyttä, ja siksi Niinistö saattaisi sopia SDP:lle. &rdquo;<em>Sdp:ssä pohditaan kuumeisesti presidenttiehdokasta &ndash;&nbsp; vaihtoehtoina ovat myös Sauli Niinistö ja arkkipiispa Kari Mäkinen</em>&rdquo;, oli otsikko Helsingin Sanomain jutussa 8.9.2016 (<a href="http://www.hs.fi/kotimaa/a1473299985184"><u>HS_8.9.2016</u></a>). Sosiaalidemokraattisesti ajatteleva suurlähettiläs René Nyberg olisi voinut myös olla uusi raikas varteenotettava ehdokas SDP:lle, ellei hän olisi jo 70-vuotias.</p><p>Kokoomuksen ehdokas on vielä enemmän auki, jos ja kun Sauli Niinistö ei asetu jatkokauden ehdokkaaksi. Tällä hetkellä Niinistö ei enää alkuunkaan vastaa Kokoomuksen Nato-jäsenyysmyönteistä ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa. Kuinka Kokoomus voisi nyt kannattaa Niinistöä, muttei aikanaan samanlaista politiikkaa harjoittanutta Tarja Halosta? Ulko- ja turvallisuuspoliittisesti kokenein poliitikko Kokoomuksessa on Suomen Nato-jäsenyysmyönteinen Aleksander Stubb, mutta henkilönä hän herättää myös ristiriitoja.</p><p>Vihreissä puheenjohtaja Ville Niinistö halajaa toistamiseen puolueen presidenttiehdokkaaksi kansanedustaja Pekka Haavistoa (<a href="http://areena.yle.fi/1-3062569?autoplay=true"><u>Ylen_Ykkösaamu_3.9.2016</u></a> , <a href="http://www.verkkouutiset.fi/politiikka/vihreat_presidenttiehdokas-54739"><u>Verkkouutiset_3.9.2016</u></a>&nbsp; ja <a href="http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001184001.html"><u>Ilta-Sanomat_21.5.2016</u></a>). Haaviston paras mahdollisuus oli edellisissä presidentinvaaleissa, ja samaan ilmiöön perustuen hän ei enää voi menestyä. Haaviston ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja on tähän saakka ollut käytännössä sama kuin presidentti Niinistön, eikä hän ole tukenut Suomen mahdollisuutta liittyä Natoon. Haaviston menestyminen edellyttäisi Nato-jäsenyyttä kannattavien äänestäjien saamista taakseen, joten ilman kannanmuutosta hän ei tule pärjäämään loppuun saakka. Vihreissä Heidi Hautala näkee Suomen Nato-jäsenyyden myönteisenä.</p><p>Mikäli Timo Soini ei olisi kieltäytynyt liian varhain presidenttiehdokkuudesta, olisi hän varteenotettava äänestysvaihtoehto myös niille äänestäjille, jotka kannattavat Suomen Nato-jäsenyyttä. Ulkoministerin tehtävät on hoidettu hyvin, ja Suomi on ottanut aimoaskelia kohti länttä puolustusyhteistyössä. Soini on Nato-myönteinen. Uskottava Nato-jäsenyysmyönteisyys sekä pieni ulkoisen olemuksen kohennus, ja toinen kierros olisi ollut Soinille uskottavasti käsillä. Perussuomalaisilla ei ole uskottavia ehdokkaista Soinin ja Jussi Niinistön lisäksi. Jokin muu puolueen ehdokas olisi asetettu muista syistä kuin pyrkimyksestä presidentiksi.</p><p>Vasemmistoliitolla ja Suomen Kristillisdemokraateilla ei ole asettaa omasta takaa vakavasti otettavaa ehdokasta.</p><p>Ruotsalaisella kansanpuolueella uskottavin ehdokas olisi ollut Carl Haglund, joka valitettavasti on jo jättänyt politiikan. Mikäli hän olisi ollut ainoa Suomen Nato-jäsenyysmyönteinen henkilö ehdokkaissa, olisi hän voinut kerätä Nato-jäsenyysmyönteisen äänestäjien äänet keskitetysti ja päästä toiselle kierrokselle.</p><p>Puolueiden on syytä ottaa oheinen vinkki todesta, kun he asettavat ehdokkaita tuleviin vaaleihin:</p><p>Uskottava ehdokas, joka uskaltaa lisäksi aidosti kannattaa myös Suomen Nato-jäsenyyttä, on melko varma ehdokas toiselle kierrokselle. Niitä ehdokkaita riittää SDP:ssä, Keskustassa, Vihreässä liitossa, Vasemmistoliitossa jne., jotka eivät näe Suomen Nato-jäsenyydessä mitään hyvää, ja heidän kannattajien äänet tulevat jakautumaan usealle Nato-vastaiselle ehdokkaalle. Suomessa Suomen Nato-jäsenyyttä kannattavia on noin 20-25 prosenttia äänestäjäkunnasta, ja se on riittävä määrä saamaan yksi ehdokas kahdesta toiselle kierrokselle. Vuoden 2012 presidentinvaaleissa 18,76 prosentin kannatus ensimmäisellä kierroksella riitti jatkoon. Toisen kierroksen ratkaisee sitten ehdokkaan paremmat henkilökohtaiset ominaisuudet, ensisijaisesti älykkyys.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomessa ovat seuraavat presidentinvaalit vuoden 2018 alussa. Vaalien ensimmäinen kierros pidetään sunnuntaina 28.1.2018 ja tarvittaessa toinen kierros kaksi viikkoa myöhemmin 11.2.2018. Suomen uusi presidentti astuu virkaan maaliskuun alussa 2018.

Monen puolueen presidenttiehdokasetsintä on jo alkanut, ja ensimmäisenä ehdokkaansa valitsi Keskusta Seinäjoen puoluekokouksessa kesäkuussa 2016. Keskustan presidenttiehdokas on kansanedustaja Matti Vanhanen. Venäjä-myönteinen Vanhanen on poikkeuksellisen kovasti Suomen Nato-jäsenyyttä vastaan.

Muiden puolueiden ehdokkaista vihreitä lukuun ottamatta ei ole vielä mitään tietoa. Ei edes Kokoomuksen ehdokkaasta, josta istuva presidentti Sauli Niinistö on lähtöisin.

Vaalilainsäädännön mukaan hakemus ehdokkaan ottamiseksi presidentinvaalin ehdokasluetteloon on puolueen tai valitsijayhdistyksen vaaliasiamiehen annettava Helsingin vaalipiirilautakunnalle viimeistään 47. päivänä ennen vaalipäivää ennen kello 16. Vuoden 2018 vaaleissa ehdokkaat on siis tiedettävä joulukuun 12. päivään mennessä vuonna 2017.

Vuoden 2012 vaaleissa puolueet valitsivat yhteensä kahdeksan ehdokasta seuraavasti seuraavin ensimmäisen äänestyskierroksen kannatusprosentein: Pekka Haavisto (vihr.) 12.6.2011 (18,76 %), Timo Soini (ps.) 15.10.2011 (9,40 %), Paavo Väyrynen (kesk.) 9.9.2011 (17,53 %), Paavo Lipponen (sd.) 14.9.2011 (jäsenäänestystuloksen julkistuspäivämäärä) (6,70 %), Sauli Niinistö (kok.) 22.10.2011 (36,96 %), Sari Essayah (kd.) 26.11.2011 (2,47 %), Eva Biaudet (r.) 22.10.2011 (2,70 %) ja Paavo Arhinmäki (vas.) 20.11.2011 (5,48 %).

Vuoden 2018 presidentinvaaleihin puolueilla on siis aikaa noin vuosi selvittää omat ehdokasasettelunsa. Aika on melko lyhyt, jos ehdokkaasta ei ole vielä mitään käsitystä.

Monien puolueiden ehdokasasetteluun vaikuttaa istuvan presidentin Sauli Niinistön ilmoitus jatkosta, jonka hän on sanonut tekevänsä vuoden 2017 keväällä (HS_5.12.2015).

Puolueissa olisi hyvissä ajoin varauduttava myös mahdollisuuteen, ettei Niinistö lähde enää kolmatta kertaa ehdokkaaksi. Olen käsitellyt tuota asiaa kirjoituksessa otsikolla ”Onko 75-vuotias jo liian vanha presidentin tehtäviin? ”, joka löytyy täältä.

                                                                                           ****

Suomalaismedian on pidettävä huolta, että seuraavien presidentinvaalien vaaliehdokaskäsittely mediassa perustuu ensisijaisesti vain presidentin keskisimpään tehtävään: ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Aikaisemmissa vaaleissa ei median ehdokaskäsittelyssä ole onnistuttu.

Suomalaismedia ei vielä ole sisäistänyt voimassa olevaa perustuslakia ja sen myötä kaventunutta presidentin tehtäväluetteloa ja toimivaltaa. Vuoden 2012 perustuslain muutoksen myötä presidentti ei ole enää viimeinen päättäjä edes ulkopolitiikassa, vaan se on valtioneuvosto ja eduskunta. Vielä viime vaaleissakin puhuttiin talouspolitiikasta, työttömyyspolitiikasta ja sosiaalipolitiikasta, joiden kanssa presidenttiydellä ei ole enää mitään tekemistä.

Aikaisemmissa vaaleissa media on laittanut ehdokkaita tekemään studioissa mitä erikoisempia asioita. Nuo presidentin tehtäviin kuulumattomat aiheet pitää uskaltaa karsia valliohjelmista ja -jutuista tyystin pois. Median pitää keskittyä vain niihin tehtäviin ja siihen toimivaltaan, jotka presidentille lainsäädännössä on vielä määrätty perustuslain (11.6.1999/731) 5. luvussa.

Puolueet ovat käyttäneet presidentinvaalikampanjaa hyväkseen puolueiden omien etujensa ajamiseen, joille media on antanut otollisen mahdollisuuden käsittelemällä vaalitaistossa myös yleispoliittisia kysymyksiä. Asioita, joilla ei ole ollut mitään tekemistä presidentin tehtävien ja toimivallan kanssa. Presidentin valinta on puhdas henkilövaali, jossa puoluepolitiikka olisi häivytettävä täysin pois.

Kaikki toimittajat eivät myöskään ole olleet ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntijoita, ja ehkäpä juuri siksi on ollut helpompaa kysellä ehdokkaan piirakantekotaidoista tai kaivella ehdokkaan talousjätteitä roskiksesta kuin keskittyä ulkopolitiikkaan tai Nato-kysymykseen.

Myös puolueella pitää olla vastuullisuus ehdokasta asettaessaan. Viime vaaleissa puolueen omien etujen ajajaehdokkaita olivat ainakin Sari Essayah, Eva Biaudet ja Paavo Arhinmäki, ehkäpä myös Timo Soini. Pekka Haavistokin oli aluksi tällainen, mutta kamppailun myötä hänestä tuli kärkiehdokas.

Puolueiden tule arvostaa presidentti-instituutiota niin paljon, että presidenttivaaliehdokas asetetaan vain pyrkimyksenä presidenttiys, ei omien yleispoliittisten päämäärien esittely.

                                                                                           ****

Poliittisilta ajatuksiltaan esimerkiksi ministeri Jaakko Iloniemi olisi sopiva Suomen Nato-jäsenyyttä kannattavien ehdokkaaksi, mutta 84-vuotiaana hän on jo liian vanha presidentintehtäviin. Valitun presidentin tulisi olla kauden päättyessä reilusti alle 75 vuotta, ja myös Sauli Niinistö on jo liian vanha ehdokkaaksi toiselle kaudelle.

Niinistön fyysiset ulottuvuudet ovat jo kaventuneet. Rullaluistelu, jolla hän osoitti vuoden 2006 presidentinvaaleissa 57-vuotiaana dynaamisuuttaan verrattuna Tarja Haloseen, on jäänyt jo täysin pois. Enää ei pelata myöskään jääkiekkoa kuten aikaisimmin vuonna 2007, tai kuten Putinin kanssa pelattiin vielä vuonna 2012 Karjalankannaksella Sosnovossa. Askel on jo lyhentynyt ja myös vatsa on pullistunut. Enää Niinistöä ei nähdä harrastamassa ollenkaan liikuntaa, kuten Koivistoa nähtiin pelaamassa lentopalloa tai kuten Kekkosta nähtiin hiihtämässä ja juoksemassa samanikäisenä 68-vuotiaana presidenttinä.

Äänestäjät arvioivat tarkasti kaiken muun ohella presidenttiehdokkaan fyysiset ominaisuudet sekä ulkoisesta olemuksesta näkyvän terveyden; siis hänen kyvykkyyttä tehtävään. Näin ihminen on tehnyt jo satojen tuhansien vuosien ajan ja tekee jatkossakin. Pitäisi olla terveen ja viriilin oloinen. Sujakka vartalo ja liikunnan harrastus osoittavat, että ihminen pitää itsestään huolta. Nuoremmat presidenttiehdokkaat tulevat haastamaan vanhemmat ehdokkaat myös fyysisten ominaisuuksien, terveydentilan, liikunnallisuuden ja yleisen olemuksen perusteella, mutta se ei missään nimessä ole mikään ratkaiseva tekijä. Fyysinen olemus ja nuorekkuus painavat vain, jos ehdokkaat ovat muutoin henkisiltä kyvyiltään tasavertaisia.

Hyvää fyysistä olemusta ja liikunnallisuutta ei pidä sotkea ruumiilliseen vammaan. Saksan valtiovarainministeri Wolfgang Schäuble hoitaa ja Yhdysvaltain presidentti Franklin D. Roosevelt hoiti tehtäväänsä menestyksekkäästi rullatuolista käsin. Ihmiset arvottavat nimenomaan, kykeneekö poliitikko pitämään edes itsestään huolta. Fyysinen vamma ei tähän arvostukseen vaikuta.

Jokaisen vuoden 2018 presidentinvaaleihin ehdokkaan asettavan puolueen on määritettävä tavoitteeksi saada ehdokas toiselle kierrokselle, joka suurella varmuudella tulee. Kukaan ehdokkaista ei tule saamaan ensikierroksella yli puolia äänistä. Ei edes Sauli Niinistö, jos hän vielä asettuisi ehdolle.

Suomalaisessa politiikassa ulko- ja turvallisuuspoliittinen osaajakunta on suppea. Osaajakunta on liian suppea. Varteenotettavia ehdokkaita ei ole päässyt jostain syystä kasvamaan. Osaltaan tuo johtuu siitä, että ulko- ja turvallisuuspolitiikka kiinnostaa kansanedustajia liian vähän, eikä sitä haluta opiskella. Kansanedustajat eivät koe ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa vielä omakseen, ja siksi heidän tietämys ulko- ja turvallisuuspolitiikasta on ohutta.

Puolueilla on jo ollut ja tulee olemaan vaikeuksia löytää uskottavia ja varteenotettavia ehdokkaita presidentinvaaleihin. Monessa puolueessa moni puolueen kannalta sopivana ehdokkaana pidetty on jo kieltäytynyt: Timo Soini, Erkki Tuomioja ja Eero Heinäluoma. Riittävät ulko- ja turvallisuuspoliittiset taidot omaavia uskottavia ehdokkaita, joilla myös ikä olisi presidentille sopiva, ei Suomessa juurikaan ole.

Kekkosen ajan perintö presidentistä ulkopoliittisena johtajana painaa edelleen, ja ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa halutaan ulkoistaa edelleenkin liikaa presidentille. Ruotsissa ulko- ja turvallisuuspoliittinen päätöksenteko on ollut kautta aikain paljon demokraattisempaa.

                                                                                           ****

SDP:n tuleva presidenttiehdokas on tällä hetkellä vielä täysin auki, eikä siitä puolueella ole mitään käsitystä. SDP saattaisi asettua myös Sauli Niinistön taakse, mikäli hän asettuisi toisen kauden ehdokkaaksi. SDP ja Niinistö eivät aja Suomen Nato-jäsenyyttä, ja siksi Niinistö saattaisi sopia SDP:lle. ”Sdp:ssä pohditaan kuumeisesti presidenttiehdokasta –  vaihtoehtoina ovat myös Sauli Niinistö ja arkkipiispa Kari Mäkinen”, oli otsikko Helsingin Sanomain jutussa 8.9.2016 (HS_8.9.2016). Sosiaalidemokraattisesti ajatteleva suurlähettiläs René Nyberg olisi voinut myös olla uusi raikas varteenotettava ehdokas SDP:lle, ellei hän olisi jo 70-vuotias.

Kokoomuksen ehdokas on vielä enemmän auki, jos ja kun Sauli Niinistö ei asetu jatkokauden ehdokkaaksi. Tällä hetkellä Niinistö ei enää alkuunkaan vastaa Kokoomuksen Nato-jäsenyysmyönteistä ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa. Kuinka Kokoomus voisi nyt kannattaa Niinistöä, muttei aikanaan samanlaista politiikkaa harjoittanutta Tarja Halosta? Ulko- ja turvallisuuspoliittisesti kokenein poliitikko Kokoomuksessa on Suomen Nato-jäsenyysmyönteinen Aleksander Stubb, mutta henkilönä hän herättää myös ristiriitoja.

Vihreissä puheenjohtaja Ville Niinistö halajaa toistamiseen puolueen presidenttiehdokkaaksi kansanedustaja Pekka Haavistoa (Ylen_Ykkösaamu_3.9.2016 , Verkkouutiset_3.9.2016  ja Ilta-Sanomat_21.5.2016). Haaviston paras mahdollisuus oli edellisissä presidentinvaaleissa, ja samaan ilmiöön perustuen hän ei enää voi menestyä. Haaviston ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja on tähän saakka ollut käytännössä sama kuin presidentti Niinistön, eikä hän ole tukenut Suomen mahdollisuutta liittyä Natoon. Haaviston menestyminen edellyttäisi Nato-jäsenyyttä kannattavien äänestäjien saamista taakseen, joten ilman kannanmuutosta hän ei tule pärjäämään loppuun saakka. Vihreissä Heidi Hautala näkee Suomen Nato-jäsenyyden myönteisenä.

Mikäli Timo Soini ei olisi kieltäytynyt liian varhain presidenttiehdokkuudesta, olisi hän varteenotettava äänestysvaihtoehto myös niille äänestäjille, jotka kannattavat Suomen Nato-jäsenyyttä. Ulkoministerin tehtävät on hoidettu hyvin, ja Suomi on ottanut aimoaskelia kohti länttä puolustusyhteistyössä. Soini on Nato-myönteinen. Uskottava Nato-jäsenyysmyönteisyys sekä pieni ulkoisen olemuksen kohennus, ja toinen kierros olisi ollut Soinille uskottavasti käsillä. Perussuomalaisilla ei ole uskottavia ehdokkaista Soinin ja Jussi Niinistön lisäksi. Jokin muu puolueen ehdokas olisi asetettu muista syistä kuin pyrkimyksestä presidentiksi.

Vasemmistoliitolla ja Suomen Kristillisdemokraateilla ei ole asettaa omasta takaa vakavasti otettavaa ehdokasta.

Ruotsalaisella kansanpuolueella uskottavin ehdokas olisi ollut Carl Haglund, joka valitettavasti on jo jättänyt politiikan. Mikäli hän olisi ollut ainoa Suomen Nato-jäsenyysmyönteinen henkilö ehdokkaissa, olisi hän voinut kerätä Nato-jäsenyysmyönteisen äänestäjien äänet keskitetysti ja päästä toiselle kierrokselle.

Puolueiden on syytä ottaa oheinen vinkki todesta, kun he asettavat ehdokkaita tuleviin vaaleihin:

Uskottava ehdokas, joka uskaltaa lisäksi aidosti kannattaa myös Suomen Nato-jäsenyyttä, on melko varma ehdokas toiselle kierrokselle. Niitä ehdokkaita riittää SDP:ssä, Keskustassa, Vihreässä liitossa, Vasemmistoliitossa jne., jotka eivät näe Suomen Nato-jäsenyydessä mitään hyvää, ja heidän kannattajien äänet tulevat jakautumaan usealle Nato-vastaiselle ehdokkaalle. Suomessa Suomen Nato-jäsenyyttä kannattavia on noin 20-25 prosenttia äänestäjäkunnasta, ja se on riittävä määrä saamaan yksi ehdokas kahdesta toiselle kierrokselle. Vuoden 2012 presidentinvaaleissa 18,76 prosentin kannatus ensimmäisellä kierroksella riitti jatkoon. Toisen kierroksen ratkaisee sitten ehdokkaan paremmat henkilökohtaiset ominaisuudet, ensisijaisesti älykkyys.

]]>
10 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222954-miten-puolue-saa-varmasti-presidenttiehdokkaansa-toiselle-kierrokselle-2018#comments Kotimaa Presidentinvaalit 2018 Suomen Nato-jäsenyys Suomen ulkopolitiikan johtaminen Suomen ulkopolitiikka ja Nato Sun, 18 Sep 2016 06:50:43 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222954-miten-puolue-saa-varmasti-presidenttiehdokkaansa-toiselle-kierrokselle-2018
Miten puolue saa varmasti presidenttiehdokkaansa toiselle kierrokselle 2018? http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222953-miten-puolue-saa-varmasti-presidenttiehdokkaansa-toiselle-kierrokselle-2018 <p>Suomessa ovat seuraavat presidentinvaalit vuoden 2018 alussa. Vaalien ensimmäinen kierros pidetään sunnuntaina 28.1.2018 ja tarvittaessa toinen kierros kaksi viikkoa myöhemmin 11.2.2018. Suomen uusi presidentti astuu virkaan maaliskuun alussa 2018.</p><p>Monen puolueen presidenttiehdokasetsintä on jo alkanut, ja ensimmäisenä ehdokkaansa valitsi Keskusta Seinäjoen puoluekokouksessa kesäkuussa 2016. Keskustan presidenttiehdokas on kansanedustaja Matti Vanhanen. Venäjä-myönteinen Vanhanen on poikkeuksellisen kovasti Suomen Nato-jäsenyyttä vastaan.</p><p>Muiden puolueiden ehdokkaista vihreitä lukuun ottamatta ei ole vielä mitään tietoa. Ei edes Kokoomuksen ehdokkaasta, josta istuva presidentti Sauli Niinistö on lähtöisin.</p><p><a href="http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980714"><u>Vaalilainsäädännön</u></a> mukaan hakemus ehdokkaan ottamiseksi presidentinvaalin ehdokasluetteloon on puolueen tai valitsijayhdistyksen vaaliasiamiehen annettava Helsingin vaalipiirilautakunnalle viimeistään 47. päivänä ennen vaalipäivää ennen kello 16. Vuoden 2018 vaaleissa ehdokkaat on siis tiedettävä joulukuun 12. päivään mennessä vuonna 2017.</p><p>Vuoden 2012 vaaleissa puolueet valitsivat yhteensä kahdeksan ehdokasta seuraavasti seuraavin ensimmäisen äänestyskierroksen kannatusprosentein: Pekka Haavisto (vihr.) 12.6.2011 (18,76 %), Timo Soini (ps.) 15.10.2011 (9,40 %), Paavo Väyrynen (kesk.) 9.9.2011 (17,53 %), Paavo Lipponen (sd.) 14.9.2011 (jäsenäänestystuloksen julkistuspäivämäärä) (6,70 %), Sauli Niinistö (kok.) 22.10.2011 (36,96 %), Sari Essayah (kd.) 26.11.2011 (2,47 %), Eva Biaudet (r.) 22.10.2011 (2,70 %) ja Paavo Arhinmäki (vas.) 20.11.2011 (5,48 %).</p><p>Vuoden 2018 presidentinvaaleihin puolueilla on siis aikaa noin vuosi selvittää omat ehdokasasettelunsa. Aika on melko lyhyt, jos ehdokkaasta ei ole vielä mitään käsitystä.</p><p>Monien puolueiden ehdokasasetteluun vaikuttaa istuvan presidentin Sauli Niinistön ilmoitus jatkosta, jonka hän on sanonut tekevänsä vuoden 2017 keväällä (<a href="http://www.hs.fi/kotimaa/a1449286471914"><u>HS_5.12.2015</u></a>).</p><p>Puolueissa olisi hyvissä ajoin varauduttava myös mahdollisuuteen, ettei Niinistö lähde enää kolmatta kertaa ehdokkaaksi. Olen käsitellyt tuota asiaa kirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>Onko 75-vuotias jo liian vanha presidentin tehtäviin?</em> &rdquo;, joka löytyy <a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/220734-onko-75-vuotias-jo-liian-vanha-presidentin-tehtaviin"><u>täältä</u></a>.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Suomalaismedian on pidettävä huolta, että seuraavien presidentinvaalien vaaliehdokaskäsittely mediassa perustuu ensisijaisesti vain presidentin keskisimpään tehtävään: ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Aikaisemmissa vaaleissa ei median ehdokaskäsittelyssä ole onnistuttu.</p><p>Suomalaismedia ei vielä ole sisäistänyt voimassa olevaa perustuslakia ja sen myötä kaventunutta presidentin tehtäväluetteloa ja toimivaltaa. Vuoden 2012 perustuslain muutoksen myötä presidentti ei ole enää viimeinen päättäjä edes ulkopolitiikassa, vaan se on valtioneuvosto ja eduskunta. Vielä viime vaaleissakin puhuttiin talouspolitiikasta, työttömyyspolitiikasta ja sosiaalipolitiikasta, joiden kanssa presidenttiydellä ei ole enää mitään tekemistä.</p><p>Aikaisemmissa vaaleissa media on laittanut ehdokkaita tekemään studioissa mitä erikoisempia asioita. Nuo presidentin tehtäviin kuulumattomat aiheet pitää uskaltaa karsia valliohjelmista ja -jutuista tyystin pois. Median pitää keskittyä vain niihin tehtäviin ja siihen toimivaltaan, jotka presidentille lainsäädännössä on vielä määrätty perustuslain (<a href="http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731"><u>11.6.1999/731</u></a>) 5. luvussa.</p><p>Puolueet ovat käyttäneet presidentinvaalikampanjaa hyväkseen puolueiden omien etujensa ajamiseen, joille media on antanut otollisen mahdollisuuden käsittelemällä vaalitaistossa myös yleispoliittisia kysymyksiä. Asioita, joilla ei ole ollut mitään tekemistä presidentin tehtävien ja toimivallan kanssa. Presidentin valinta on puhdas henkilövaali, jossa puoluepolitiikka olisi häivytettävä täysin pois.</p><p>Kaikki toimittajat eivät myöskään ole olleet ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntijoita, ja ehkäpä juuri siksi on ollut helpompaa kysellä ehdokkaan piirakantekotaidoista tai kaivella ehdokkaan talousjätteitä roskiksesta kuin keskittyä ulkopolitiikkaan tai Nato-kysymykseen.</p><p>Myös puolueella pitää olla vastuullisuus ehdokasta asettaessaan. Viime vaaleissa puolueen omien etujen ajajaehdokkaita olivat ainakin Sari Essayah, Eva Biaudet ja Paavo Arhinmäki, ehkäpä myös Timo Soini. Pekka Haavistokin oli aluksi tällainen, mutta kamppailun myötä hänestä tuli kärkiehdokas.</p><p>Puolueiden tule arvostaa presidentti-instituutiota niin paljon, että presidenttivaaliehdokas asetetaan vain pyrkimyksenä presidenttiys, ei omien yleispoliittisten päämäärien esittely.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Poliittisilta ajatuksiltaan esimerkiksi ministeri Jaakko Iloniemi olisi sopiva Suomen Nato-jäsenyyttä kannattavien ehdokkaaksi, mutta 84-vuotiaana hän on jo liian vanha presidentintehtäviin. Valitun presidentin tulisi olla kauden päättyessä reilusti alle 75 vuotta, ja myös Sauli Niinistö on jo liian vanha ehdokkaaksi toiselle kaudelle.</p><p>Niinistön fyysiset ulottuvuudet ovat jo kaventuneet. Rullaluistelu, jolla hän osoitti vuoden 2006 presidentinvaaleissa 57-vuotiaana dynaamisuuttaan verrattuna Tarja Haloseen, on jäänyt jo täysin pois (<a href="https://www.google.fi/search?sourceid=navclient&amp;aq=&amp;oq=Sauli+niinist%c3%b6&amp;hl=fi&amp;ie=UTF-8&amp;rlz=1T4LENP_fiFI651FI552&amp;q=sauli+niinist%c3%b6&amp;gs_l=hp..0.0l5j41l3.0.0.0.6220794...........0.ZoDlYN8muOk"><u>YouTube</u></a>). Enää ei pelata myöskään jääkiekkoa kuten aikaisimmin vuonna 2007 (<a href="https://<object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/6dSf4KL6ChQ?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/6dSf4KL6ChQ?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed><u>YouTube</u></a>), tai kuten Putinin kanssa pelattiin vielä vuonna 2012 Karjalankannaksella Sosnovossa. Askel on jo lyhentynyt ja myös vatsa on pullistunut (<a href="https://<object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/bLyhU10wK8Q?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/bLyhU10wK8Q?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed><u>YouTube</u></a>). Enää Niinistöä ei nähdä harrastamassa ollenkaan liikuntaa, kuten Koivistoa nähtiin pelaamassa lentopalloa tai kuten Kekkosta nähtiin hiihtämässä ja juoksemassa samanikäisenä 68-vuotiaana presidenttinä.</p><p>Äänestäjät arvioivat tarkasti kaiken muun ohella presidenttiehdokkaan fyysiset ominaisuudet sekä ulkoisesta olemuksesta näkyvän terveyden; siis hänen kyvykkyyttä tehtävään. Näin ihminen on tehnyt jo satojen tuhansien vuosien ajan ja tekee jatkossakin. Pitäisi olla terveen ja viriilin oloinen. Sujakka vartalo ja liikunnan harrastus osoittavat, että ihminen pitää itsestään huolta. Nuoremmat presidenttiehdokkaat tulevat haastamaan vanhemmat ehdokkaat myös fyysisten ominaisuuksien, terveydentilan, liikunnallisuuden ja yleisen olemuksen perusteella, mutta se ei missään nimessä ole mikään ratkaiseva tekijä. Fyysinen olemus ja nuorekkuus painavat vain, jos ehdokkaat ovat muutoin henkisiltä kyvyiltään tasavertaisia.</p><p>Hyvää fyysistä olemusta ja liikunnallisuutta ei pidä sotkea ruumiilliseen vammaan. Saksan valtiovarainministeri Wolfgang Schäuble hoitaa ja Yhdysvaltain presidentti Franklin D. Roosevelt hoiti tehtäväänsä menestyksekkäästi rullatuolista käsin. Ihmiset arvottavat nimenomaan, kykeneekö poliitikko pitämään edes itsestään huolta. Fyysinen vamma ei tähän arvostukseen vaikuta.</p><p>Jokaisen vuoden 2018 presidentinvaaleihin ehdokkaan asettavan puolueen on määritettävä tavoitteeksi saada ehdokas toiselle kierrokselle, joka suurella varmuudella tulee. Kukaan ehdokkaista ei tule saamaan ensikierroksella yli puolia äänistä. Ei edes Sauli Niinistö, jos hän vielä asettuisi ehdolle.</p><p>Suomalaisessa politiikassa ulko- ja turvallisuuspoliittinen osaajakunta on suppea. Osaajakunta on liian suppea. Varteenotettavia ehdokkaita ei ole päässyt jostain syystä kasvamaan. Osaltaan tuo johtuu siitä, että ulko- ja turvallisuuspolitiikka kiinnostaa kansanedustajia liian vähän, eikä sitä haluta opiskella. Kansanedustajat eivät koe ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa vielä omakseen, ja siksi heidän tietämys ulko- ja turvallisuuspolitiikasta on ohutta.</p><p>Puolueilla on jo ollut ja tulee olemaan vaikeuksia löytää uskottavia ja varteenotettavia ehdokkaita presidentinvaaleihin. Monessa puolueessa moni puolueen kannalta sopivana ehdokkaana pidetty on jo kieltäytynyt: Timo Soini, Erkki Tuomioja ja Eero Heinäluoma. Riittävät ulko- ja turvallisuuspoliittiset taidot omaavia uskottavia ehdokkaita, joilla myös ikä olisi presidentille sopiva, ei Suomessa juurikaan ole.</p><p>Kekkosen ajan perintö presidentistä ulkopoliittisena johtajana painaa edelleen, ja ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa halutaan ulkoistaa edelleenkin liikaa presidentille. Ruotsissa ulko- ja turvallisuuspoliittinen päätöksenteko on ollut kautta aikain paljon demokraattisempaa.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>SDP:n tuleva presidenttiehdokas on tällä hetkellä vielä täysin auki, eikä siitä puolueella ole mitään käsitystä. SDP saattaisi asettua myös Sauli Niinistön taakse, mikäli hän asettuisi toisen kauden ehdokkaaksi. SDP ja Niinistö eivät aja Suomen Nato-jäsenyyttä, ja siksi Niinistö saattaisi sopia SDP:lle. &rdquo;<em>Sdp:ssä pohditaan kuumeisesti presidenttiehdokasta &ndash;&nbsp; vaihtoehtoina ovat myös Sauli Niinistö ja arkkipiispa Kari Mäkinen</em>&rdquo;, oli otsikko Helsingin Sanomain jutussa 8.9.2016 (<a href="http://www.hs.fi/kotimaa/a1473299985184"><u>HS_8.9.2016</u></a>). Sosiaalidemokraattisesti ajatteleva suurlähettiläs René Nyberg olisi voinut myös olla uusi raikas varteenotettava ehdokas SDP:lle, ellei hän olisi jo 70-vuotias.</p><p>Kokoomuksen ehdokas on vielä enemmän auki, jos ja kun Sauli Niinistö ei asetu jatkokauden ehdokkaaksi. Tällä hetkellä Niinistö ei enää alkuunkaan vastaa Kokoomuksen Nato-jäsenyysmyönteistä ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa. Kuinka Kokoomus voisi nyt kannattaa Niinistöä, muttei aikanaan samanlaista politiikkaa harjoittanutta Tarja Halosta? Ulko- ja turvallisuuspoliittisesti kokenein poliitikko Kokoomuksessa on Suomen Nato-jäsenyysmyönteinen Aleksander Stubb, mutta henkilönä hän herättää myös ristiriitoja.</p><p>Vihreissä puheenjohtaja Ville Niinistö halajaa toistamiseen puolueen presidenttiehdokkaaksi kansanedustaja Pekka Haavistoa (<a href="http://areena.yle.fi/1-3062569?autoplay=true"><u>Ylen_Ykkösaamu_3.9.2016</u></a> , <a href="http://www.verkkouutiset.fi/politiikka/vihreat_presidenttiehdokas-54739"><u>Verkkouutiset_3.9.2016</u></a>&nbsp; ja <a href="http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001184001.html"><u>Ilta-Sanomat_21.5.2016</u></a>). Haaviston paras mahdollisuus oli edellisissä presidentinvaaleissa, ja samaan ilmiöön perustuen hän ei enää voi menestyä. Haaviston ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja on tähän saakka ollut käytännössä sama kuin presidentti Niinistön, eikä hän ole tukenut Suomen mahdollisuutta liittyä Natoon. Haaviston menestyminen edellyttäisi Nato-jäsenyyttä kannattavien äänestäjien saamista taakseen, joten ilman kannanmuutosta hän ei tule pärjäämään loppuun saakka. Vihreissä Heidi Hautala näkee Suomen Nato-jäsenyyden myönteisenä.</p><p>Mikäli Timo Soini ei olisi kieltäytynyt liian varhain presidenttiehdokkuudesta, olisi hän varteenotettava äänestysvaihtoehto myös niille äänestäjille, jotka kannattavat Suomen Nato-jäsenyyttä. Ulkoministerin tehtävät on hoidettu hyvin, ja Suomi on ottanut aimoaskelia kohti länttä puolustusyhteistyössä. Soini on Nato-myönteinen. Uskottava Nato-jäsenyysmyönteisyys sekä pieni ulkoisen olemuksen kohennus, ja toinen kierros olisi ollut Soinille uskottavasti käsillä. Perussuomalaisilla ei ole uskottavia ehdokkaista Soinin ja Jussi Niinistön lisäksi. Jokin muu puolueen ehdokas olisi asetettu muista syistä kuin pyrkimyksestä presidentiksi.</p><p>Vasemmistoliitolla ja Suomen Kristillisdemokraateilla ei ole asettaa omasta takaa vakavasti otettavaa ehdokasta.</p><p>Ruotsalaisella kansanpuolueella uskottavin ehdokas olisi ollut Carl Haglund, joka valitettavasti on jo jättänyt politiikan. Mikäli hän olisi ollut ainoa Suomen Nato-jäsenyysmyönteinen henkilö ehdokkaissa, olisi hän voinut kerätä Nato-jäsenyysmyönteisen äänestäjien äänet keskitetysti ja päästä toiselle kierrokselle.</p><p>Puolueiden on syytä ottaa oheinen vinkki todesta, kun he asettavat ehdokkaita tuleviin vaaleihin:</p><p>Uskottava ehdokas, joka uskaltaa lisäksi aidosti kannattaa myös Suomen Nato-jäsenyyttä, on melko varma ehdokas toiselle kierrokselle. Niitä ehdokkaita riittää SDP:ssä, Keskustassa, Vihreässä liitossa, Vasemmistoliitossa jne., jotka eivät näe Suomen Nato-jäsenyydessä mitään hyvää, ja heidän kannattajien äänet tulevat jakautumaan usealle Nato-vastaiselle ehdokkaalle. Suomessa Suomen Nato-jäsenyyttä kannattavia on noin 20-25 prosenttia äänestäjäkunnasta, ja se on riittävä määrä saamaan yksi ehdokas kahdesta toiselle kierrokselle. Vuoden 2012 presidentinvaaleissa 18,76 prosentin kannatus ensimmäisellä kierroksella riitti jatkoon. Toisen kierroksen ratkaisee sitten ehdokkaan paremmat henkilökohtaiset ominaisuudet, ensisijaisesti älykkyys.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomessa ovat seuraavat presidentinvaalit vuoden 2018 alussa. Vaalien ensimmäinen kierros pidetään sunnuntaina 28.1.2018 ja tarvittaessa toinen kierros kaksi viikkoa myöhemmin 11.2.2018. Suomen uusi presidentti astuu virkaan maaliskuun alussa 2018.

Monen puolueen presidenttiehdokasetsintä on jo alkanut, ja ensimmäisenä ehdokkaansa valitsi Keskusta Seinäjoen puoluekokouksessa kesäkuussa 2016. Keskustan presidenttiehdokas on kansanedustaja Matti Vanhanen. Venäjä-myönteinen Vanhanen on poikkeuksellisen kovasti Suomen Nato-jäsenyyttä vastaan.

Muiden puolueiden ehdokkaista vihreitä lukuun ottamatta ei ole vielä mitään tietoa. Ei edes Kokoomuksen ehdokkaasta, josta istuva presidentti Sauli Niinistö on lähtöisin.

Vaalilainsäädännön mukaan hakemus ehdokkaan ottamiseksi presidentinvaalin ehdokasluetteloon on puolueen tai valitsijayhdistyksen vaaliasiamiehen annettava Helsingin vaalipiirilautakunnalle viimeistään 47. päivänä ennen vaalipäivää ennen kello 16. Vuoden 2018 vaaleissa ehdokkaat on siis tiedettävä joulukuun 12. päivään mennessä vuonna 2017.

Vuoden 2012 vaaleissa puolueet valitsivat yhteensä kahdeksan ehdokasta seuraavasti seuraavin ensimmäisen äänestyskierroksen kannatusprosentein: Pekka Haavisto (vihr.) 12.6.2011 (18,76 %), Timo Soini (ps.) 15.10.2011 (9,40 %), Paavo Väyrynen (kesk.) 9.9.2011 (17,53 %), Paavo Lipponen (sd.) 14.9.2011 (jäsenäänestystuloksen julkistuspäivämäärä) (6,70 %), Sauli Niinistö (kok.) 22.10.2011 (36,96 %), Sari Essayah (kd.) 26.11.2011 (2,47 %), Eva Biaudet (r.) 22.10.2011 (2,70 %) ja Paavo Arhinmäki (vas.) 20.11.2011 (5,48 %).

Vuoden 2018 presidentinvaaleihin puolueilla on siis aikaa noin vuosi selvittää omat ehdokasasettelunsa. Aika on melko lyhyt, jos ehdokkaasta ei ole vielä mitään käsitystä.

Monien puolueiden ehdokasasetteluun vaikuttaa istuvan presidentin Sauli Niinistön ilmoitus jatkosta, jonka hän on sanonut tekevänsä vuoden 2017 keväällä (HS_5.12.2015).

Puolueissa olisi hyvissä ajoin varauduttava myös mahdollisuuteen, ettei Niinistö lähde enää kolmatta kertaa ehdokkaaksi. Olen käsitellyt tuota asiaa kirjoituksessa otsikolla ”Onko 75-vuotias jo liian vanha presidentin tehtäviin? ”, joka löytyy täältä.

                                                                                           ****

Suomalaismedian on pidettävä huolta, että seuraavien presidentinvaalien vaaliehdokaskäsittely mediassa perustuu ensisijaisesti vain presidentin keskisimpään tehtävään: ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Aikaisemmissa vaaleissa ei median ehdokaskäsittelyssä ole onnistuttu.

Suomalaismedia ei vielä ole sisäistänyt voimassa olevaa perustuslakia ja sen myötä kaventunutta presidentin tehtäväluetteloa ja toimivaltaa. Vuoden 2012 perustuslain muutoksen myötä presidentti ei ole enää viimeinen päättäjä edes ulkopolitiikassa, vaan se on valtioneuvosto ja eduskunta. Vielä viime vaaleissakin puhuttiin talouspolitiikasta, työttömyyspolitiikasta ja sosiaalipolitiikasta, joiden kanssa presidenttiydellä ei ole enää mitään tekemistä.

Aikaisemmissa vaaleissa media on laittanut ehdokkaita tekemään studioissa mitä erikoisempia asioita. Nuo presidentin tehtäviin kuulumattomat aiheet pitää uskaltaa karsia valliohjelmista ja -jutuista tyystin pois. Median pitää keskittyä vain niihin tehtäviin ja siihen toimivaltaan, jotka presidentille lainsäädännössä on vielä määrätty perustuslain (11.6.1999/731) 5. luvussa.

Puolueet ovat käyttäneet presidentinvaalikampanjaa hyväkseen puolueiden omien etujensa ajamiseen, joille media on antanut otollisen mahdollisuuden käsittelemällä vaalitaistossa myös yleispoliittisia kysymyksiä. Asioita, joilla ei ole ollut mitään tekemistä presidentin tehtävien ja toimivallan kanssa. Presidentin valinta on puhdas henkilövaali, jossa puoluepolitiikka olisi häivytettävä täysin pois.

Kaikki toimittajat eivät myöskään ole olleet ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntijoita, ja ehkäpä juuri siksi on ollut helpompaa kysellä ehdokkaan piirakantekotaidoista tai kaivella ehdokkaan talousjätteitä roskiksesta kuin keskittyä ulkopolitiikkaan tai Nato-kysymykseen.

Myös puolueella pitää olla vastuullisuus ehdokasta asettaessaan. Viime vaaleissa puolueen omien etujen ajajaehdokkaita olivat ainakin Sari Essayah, Eva Biaudet ja Paavo Arhinmäki, ehkäpä myös Timo Soini. Pekka Haavistokin oli aluksi tällainen, mutta kamppailun myötä hänestä tuli kärkiehdokas.

Puolueiden tule arvostaa presidentti-instituutiota niin paljon, että presidenttivaaliehdokas asetetaan vain pyrkimyksenä presidenttiys, ei omien yleispoliittisten päämäärien esittely.

                                                                                           ****

Poliittisilta ajatuksiltaan esimerkiksi ministeri Jaakko Iloniemi olisi sopiva Suomen Nato-jäsenyyttä kannattavien ehdokkaaksi, mutta 84-vuotiaana hän on jo liian vanha presidentintehtäviin. Valitun presidentin tulisi olla kauden päättyessä reilusti alle 75 vuotta, ja myös Sauli Niinistö on jo liian vanha ehdokkaaksi toiselle kaudelle.

Niinistön fyysiset ulottuvuudet ovat jo kaventuneet. Rullaluistelu, jolla hän osoitti vuoden 2006 presidentinvaaleissa 57-vuotiaana dynaamisuuttaan verrattuna Tarja Haloseen, on jäänyt jo täysin pois (YouTube). Enää ei pelata myöskään jääkiekkoa kuten aikaisimmin vuonna 2007 (YouTube), tai kuten Putinin kanssa pelattiin vielä vuonna 2012 Karjalankannaksella Sosnovossa. Askel on jo lyhentynyt ja myös vatsa on pullistunut (YouTube). Enää Niinistöä ei nähdä harrastamassa ollenkaan liikuntaa, kuten Koivistoa nähtiin pelaamassa lentopalloa tai kuten Kekkosta nähtiin hiihtämässä ja juoksemassa samanikäisenä 68-vuotiaana presidenttinä.

Äänestäjät arvioivat tarkasti kaiken muun ohella presidenttiehdokkaan fyysiset ominaisuudet sekä ulkoisesta olemuksesta näkyvän terveyden; siis hänen kyvykkyyttä tehtävään. Näin ihminen on tehnyt jo satojen tuhansien vuosien ajan ja tekee jatkossakin. Pitäisi olla terveen ja viriilin oloinen. Sujakka vartalo ja liikunnan harrastus osoittavat, että ihminen pitää itsestään huolta. Nuoremmat presidenttiehdokkaat tulevat haastamaan vanhemmat ehdokkaat myös fyysisten ominaisuuksien, terveydentilan, liikunnallisuuden ja yleisen olemuksen perusteella, mutta se ei missään nimessä ole mikään ratkaiseva tekijä. Fyysinen olemus ja nuorekkuus painavat vain, jos ehdokkaat ovat muutoin henkisiltä kyvyiltään tasavertaisia.

Hyvää fyysistä olemusta ja liikunnallisuutta ei pidä sotkea ruumiilliseen vammaan. Saksan valtiovarainministeri Wolfgang Schäuble hoitaa ja Yhdysvaltain presidentti Franklin D. Roosevelt hoiti tehtäväänsä menestyksekkäästi rullatuolista käsin. Ihmiset arvottavat nimenomaan, kykeneekö poliitikko pitämään edes itsestään huolta. Fyysinen vamma ei tähän arvostukseen vaikuta.

Jokaisen vuoden 2018 presidentinvaaleihin ehdokkaan asettavan puolueen on määritettävä tavoitteeksi saada ehdokas toiselle kierrokselle, joka suurella varmuudella tulee. Kukaan ehdokkaista ei tule saamaan ensikierroksella yli puolia äänistä. Ei edes Sauli Niinistö, jos hän vielä asettuisi ehdolle.

Suomalaisessa politiikassa ulko- ja turvallisuuspoliittinen osaajakunta on suppea. Osaajakunta on liian suppea. Varteenotettavia ehdokkaita ei ole päässyt jostain syystä kasvamaan. Osaltaan tuo johtuu siitä, että ulko- ja turvallisuuspolitiikka kiinnostaa kansanedustajia liian vähän, eikä sitä haluta opiskella. Kansanedustajat eivät koe ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa vielä omakseen, ja siksi heidän tietämys ulko- ja turvallisuuspolitiikasta on ohutta.

Puolueilla on jo ollut ja tulee olemaan vaikeuksia löytää uskottavia ja varteenotettavia ehdokkaita presidentinvaaleihin. Monessa puolueessa moni puolueen kannalta sopivana ehdokkaana pidetty on jo kieltäytynyt: Timo Soini, Erkki Tuomioja ja Eero Heinäluoma. Riittävät ulko- ja turvallisuuspoliittiset taidot omaavia uskottavia ehdokkaita, joilla myös ikä olisi presidentille sopiva, ei Suomessa juurikaan ole.

Kekkosen ajan perintö presidentistä ulkopoliittisena johtajana painaa edelleen, ja ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa halutaan ulkoistaa edelleenkin liikaa presidentille. Ruotsissa ulko- ja turvallisuuspoliittinen päätöksenteko on ollut kautta aikain paljon demokraattisempaa.

                                                                                           ****

SDP:n tuleva presidenttiehdokas on tällä hetkellä vielä täysin auki, eikä siitä puolueella ole mitään käsitystä. SDP saattaisi asettua myös Sauli Niinistön taakse, mikäli hän asettuisi toisen kauden ehdokkaaksi. SDP ja Niinistö eivät aja Suomen Nato-jäsenyyttä, ja siksi Niinistö saattaisi sopia SDP:lle. ”Sdp:ssä pohditaan kuumeisesti presidenttiehdokasta –  vaihtoehtoina ovat myös Sauli Niinistö ja arkkipiispa Kari Mäkinen”, oli otsikko Helsingin Sanomain jutussa 8.9.2016 (HS_8.9.2016). Sosiaalidemokraattisesti ajatteleva suurlähettiläs René Nyberg olisi voinut myös olla uusi raikas varteenotettava ehdokas SDP:lle, ellei hän olisi jo 70-vuotias.

Kokoomuksen ehdokas on vielä enemmän auki, jos ja kun Sauli Niinistö ei asetu jatkokauden ehdokkaaksi. Tällä hetkellä Niinistö ei enää alkuunkaan vastaa Kokoomuksen Nato-jäsenyysmyönteistä ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa. Kuinka Kokoomus voisi nyt kannattaa Niinistöä, muttei aikanaan samanlaista politiikkaa harjoittanutta Tarja Halosta? Ulko- ja turvallisuuspoliittisesti kokenein poliitikko Kokoomuksessa on Suomen Nato-jäsenyysmyönteinen Aleksander Stubb, mutta henkilönä hän herättää myös ristiriitoja.

Vihreissä puheenjohtaja Ville Niinistö halajaa toistamiseen puolueen presidenttiehdokkaaksi kansanedustaja Pekka Haavistoa (Ylen_Ykkösaamu_3.9.2016 , Verkkouutiset_3.9.2016  ja Ilta-Sanomat_21.5.2016). Haaviston paras mahdollisuus oli edellisissä presidentinvaaleissa, ja samaan ilmiöön perustuen hän ei enää voi menestyä. Haaviston ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja on tähän saakka ollut käytännössä sama kuin presidentti Niinistön, eikä hän ole tukenut Suomen mahdollisuutta liittyä Natoon. Haaviston menestyminen edellyttäisi Nato-jäsenyyttä kannattavien äänestäjien saamista taakseen, joten ilman kannanmuutosta hän ei tule pärjäämään loppuun saakka. Vihreissä Heidi Hautala näkee Suomen Nato-jäsenyyden myönteisenä.

Mikäli Timo Soini ei olisi kieltäytynyt liian varhain presidenttiehdokkuudesta, olisi hän varteenotettava äänestysvaihtoehto myös niille äänestäjille, jotka kannattavat Suomen Nato-jäsenyyttä. Ulkoministerin tehtävät on hoidettu hyvin, ja Suomi on ottanut aimoaskelia kohti länttä puolustusyhteistyössä. Soini on Nato-myönteinen. Uskottava Nato-jäsenyysmyönteisyys sekä pieni ulkoisen olemuksen kohennus, ja toinen kierros olisi ollut Soinille uskottavasti käsillä. Perussuomalaisilla ei ole uskottavia ehdokkaista Soinin ja Jussi Niinistön lisäksi. Jokin muu puolueen ehdokas olisi asetettu muista syistä kuin pyrkimyksestä presidentiksi.

Vasemmistoliitolla ja Suomen Kristillisdemokraateilla ei ole asettaa omasta takaa vakavasti otettavaa ehdokasta.

Ruotsalaisella kansanpuolueella uskottavin ehdokas olisi ollut Carl Haglund, joka valitettavasti on jo jättänyt politiikan. Mikäli hän olisi ollut ainoa Suomen Nato-jäsenyysmyönteinen henkilö ehdokkaissa, olisi hän voinut kerätä Nato-jäsenyysmyönteisen äänestäjien äänet keskitetysti ja päästä toiselle kierrokselle.

Puolueiden on syytä ottaa oheinen vinkki todesta, kun he asettavat ehdokkaita tuleviin vaaleihin:

Uskottava ehdokas, joka uskaltaa lisäksi aidosti kannattaa myös Suomen Nato-jäsenyyttä, on melko varma ehdokas toiselle kierrokselle. Niitä ehdokkaita riittää SDP:ssä, Keskustassa, Vihreässä liitossa, Vasemmistoliitossa jne., jotka eivät näe Suomen Nato-jäsenyydessä mitään hyvää, ja heidän kannattajien äänet tulevat jakautumaan usealle Nato-vastaiselle ehdokkaalle. Suomessa Suomen Nato-jäsenyyttä kannattavia on noin 20-25 prosenttia äänestäjäkunnasta, ja se on riittävä määrä saamaan yksi ehdokas kahdesta toiselle kierrokselle. Vuoden 2012 presidentinvaaleissa 18,76 prosentin kannatus ensimmäisellä kierroksella riitti jatkoon. Toisen kierroksen ratkaisee sitten ehdokkaan paremmat henkilökohtaiset ominaisuudet, ensisijaisesti älykkyys.

]]>
0 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222953-miten-puolue-saa-varmasti-presidenttiehdokkaansa-toiselle-kierrokselle-2018#comments Presidentinvaalit 2018 Suomen Nato-jäsenyys Suomen ulkopolitiikan johtaminen Suomen ulkopolitiikka ja Nato Sun, 18 Sep 2016 06:50:01 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222953-miten-puolue-saa-varmasti-presidenttiehdokkaansa-toiselle-kierrokselle-2018
Ulkopoliittiset gerlanderistit ryhmittäytyvät http://rikukeski-rauska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/221993-ulkopoliittiset-gerlanderistit-ryhmittaytyvat <p>Kimmo Kiljunen kysyy 29.8. <a href="https://demokraatti.fi/miksi-me-tyrkyttaydymme-mahdollisessa-suurvaltaristiriidassa-osapuoleksi-ja-viela-etumaastoon/">Demokraatti-lehden kolumnissaan</a>: &rdquo;Miksi me tyrkyttäydymme mahdollisessa suurvaltaristiriidassa osapuoleksi, ja vielä etumaastoon?&rdquo;</p><p>Jokin aika sitten nimitin <a href="http://rikukeski-rauska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/217871-katajaisen-kansan-taakka">- Katajaisen kansan taakka -blogikirjoituksessa -</a> Eero Heinäluomaa Suomen ulkopoliittisen linjan Aulis Gerlanderiksi, mutta Kiljusen ulostulon jälkeen täytyy sanoa, että olin väärässä. Heinäluoman ohella myös Kimmo Kiljunen on osoittanut omaavansa sekä kyvyn että halun leimata poliitikkoja ulkopoliittisesti vaarallisiksi.</p><p>Suomeen on syntynyt gerlanderistien ryhmittymä. Kyse ei ole uudesta ilmiöstä, sillä ulkopoliittisen leimaamisen juuret löytävät vastineensa menneisyydestä. Aikakaudesta, jolloin virallisen ulkopoliittisen linjan suojelemiseksi ryhmittäytyi erilaisia liittokuntia; oli K-linjalaisia, Keskustan Helsingin piirin fasismitoimikuntaa ja Sodan ja Fasismin vastaista Työtä. Jokaiselle löytyi sopiva ryhmittymä taistella hyvän puolesta kaikkea pahaa vastaan.</p><p>Demokraatti-lehden vanhimpien lukijoiden iloksi ja riemuksi Kiljunen on päättänyt turvautua jopa Kekkos-korttiin. Kekkoseen kuuluisaan toteamukseen viitaten Kiljunen toteaa, että Suomen ulkopolitiikka on de facto rempallaan. Toisin olivat asiat Kekkosen aikana. Silloin eivät vaalitulokset ja parlamentarismi häirinneet ulkosuhteiden hoitamista eivätkä paljon muutakaan poliittista toimintaa. Pääasia oli, että ulkopolitiikassa ei ollut valittamista. Jostain kumman syystä Kekkosen ulkopoliittiseen linjaan tyytymättömien lukumäärä väheni jatkuvasti vuosien 1956-1981 aikana.</p><p>Näin jälkikäteen on syytä todeta, että olisihan se nyt ollut jos Kekkonen olisi mennyt haukkumaan oman ulkopoliittisen linjansa. Tuohon maailmanaikaan Kekkonen oli se, joka yksin päätti, millainen oli Suomen linja - tietysti yhdessä Neuvostoliiton kanssa. Niin yksinkertaista se oli.</p><p>Tasavallan presidentin ulkopoliittisesta vallasta huolimatta Suomen turvallisuus oli jatkuvasti uhattuna. Aivan kuten Kiljunen maalailee tänäänkin myös Kekkosen aikana suurin uhka tuli sisältäpäin. Kekkonen pelkäsi Tuure Junnilaa, Veikko Vennamoa ja Georg C. Ehrnroothia kuin ruttoa &ndash; niin vaarallisia nämä ulkopoliittisiksi diletanteiksi leimatut puolivillit olivat. Jo pelkästään tietoisuus Suomessa majailevasta ulkopoliittisesta erileirisyydestä aiheutti ilmeisen sodan uhan. Tannerin ja Fagerholmin leveiden selkien takana lymyili yhtä jos toista epäilyttävää.</p><p>Nähtävästi näin ovat asiat tänäkin päivänä.</p><p>Aitokekkoslaiseen tyyliin Kiljunen muistuttaa ulkoministeri Timo Soinin ja puolustusministeri Jussi Niinistön kuuluvan Veikko Vennamon hengenheimolaisiin &ndash; siis hyvien ja luottamuksellisten idänsuhteiden vastustajiin. Jopa Soinin esikuvat osoittautuvat vaarallisiksi ja vääriksi; Margaret Thatcherin kautta Soini edustaa sitä kaikkea pahaa, jota vastaan sosialidemokraatit taistelivat kylmän sodan aikana.</p><p>&nbsp;</p><p>Kiljunen kysyy:</p><p>&rdquo;Onko Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka tuuliajolla? Eikö ulkoministerillä ole&nbsp;näkemystä Natosta? Vähintä olisi olettaa hänen arvioivan Nato-jäsenyyttä siten,&nbsp;miten se vaikuttaa Suomen turvallisuuteen. Tämän luulisi olevan koko Nato-kysymyksen ydinasian.&rdquo;</p><p>Kysymys on relevantti, mutta onko Kinnunen tosiaankin sitä mieltä, että nykyisen hallituksen ulkoministeri edustaa jonkinlaista poikkeusta ulkoministerien pitkässä linjassa? Eikö ulkoministerien suhtautuminen Nato-kysymykseen ole ollut jo pidemmän ajan ns. hankala kysymys? Kansanäänestyksen ohella kysymykseen vastaamista on kierrelty puhumalla EU:n yhteisestä puolustuksesta tai siitä, ettei nykyinen turvallisuuspoliittinen tilanteemme puolla Nato-jäsenyyttä.</p><p>Ainoa, jolle Nato-kysymys ei ole muodostunut ongelmaksi on Erkki Tuomioja. Hän vastustaa Natoa kaikissa mahdollisissa tilanteissa.</p><p>On totta, että Suomen historian synkimmät luvut ovat niitä, kun meidät on vedetty mukaan muiden sotiin. Jostain syystä Kiljunen jättää mainitsematta erään tärkeän opetuksen Suomen historiasta. Tuo opetus saatiin talvisodan myötä. Silloin olimme yksin. Jostain käsittämättömästi syystä jouduimme silloin vedetyksi sotaan, jonka alkutahteja suomalaiset eivät olleet soittamassa.</p><p>Luonnollisen johtopäätöksen sijaan Kiljunen katsoo, että jättäytyminen yksin suurvaltaryhmittymien väliselle harmaalle vyöhykkeelle on Suomen kannalta se paras vaihtoehto. Näkemys tuokin.<br /><br />Mitä tulee Kiljusen omaan leiriin, niin olisi kohtuullista kysyä, millaisia vaihtoehtoja SDP on tarjoamassa? Eero Heinäluoman puheet Jutta Urpilaisen presidenttiehdokkuudesta tarjoavat ulkopolitiikasta kiinnostuneille valitettavan vähän. Pelkästään googlaamalla &quot;Jutta Urpilainen+Nato&quot; saat kokonaiset kuusi osumaa. Ei ihme, että Eero pitää häntä ulkopoliittisesti vakaana ja hyvänä vaihtoehtona tulevaa presidenttiehdokasta etsittäessä.<br /><br />Jotenkin tuntuu siltä, ettei SDP:n ehdokashaku ole vielä päättynyt eikä tähän lopputulokseen päätymiseen tarvita Googlea. Saattaapa käydä niin, että asiassa tehdään Kekkoset; edellinen ehdoton kieltäytyminen muuttuu ehdottoman myönteiseksi kannaksi.<br /><br /><br />Riku Keski-Rauska</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kimmo Kiljunen kysyy 29.8. Demokraatti-lehden kolumnissaan: ”Miksi me tyrkyttäydymme mahdollisessa suurvaltaristiriidassa osapuoleksi, ja vielä etumaastoon?”

Jokin aika sitten nimitin - Katajaisen kansan taakka -blogikirjoituksessa - Eero Heinäluomaa Suomen ulkopoliittisen linjan Aulis Gerlanderiksi, mutta Kiljusen ulostulon jälkeen täytyy sanoa, että olin väärässä. Heinäluoman ohella myös Kimmo Kiljunen on osoittanut omaavansa sekä kyvyn että halun leimata poliitikkoja ulkopoliittisesti vaarallisiksi.

Suomeen on syntynyt gerlanderistien ryhmittymä. Kyse ei ole uudesta ilmiöstä, sillä ulkopoliittisen leimaamisen juuret löytävät vastineensa menneisyydestä. Aikakaudesta, jolloin virallisen ulkopoliittisen linjan suojelemiseksi ryhmittäytyi erilaisia liittokuntia; oli K-linjalaisia, Keskustan Helsingin piirin fasismitoimikuntaa ja Sodan ja Fasismin vastaista Työtä. Jokaiselle löytyi sopiva ryhmittymä taistella hyvän puolesta kaikkea pahaa vastaan.

Demokraatti-lehden vanhimpien lukijoiden iloksi ja riemuksi Kiljunen on päättänyt turvautua jopa Kekkos-korttiin. Kekkoseen kuuluisaan toteamukseen viitaten Kiljunen toteaa, että Suomen ulkopolitiikka on de facto rempallaan. Toisin olivat asiat Kekkosen aikana. Silloin eivät vaalitulokset ja parlamentarismi häirinneet ulkosuhteiden hoitamista eivätkä paljon muutakaan poliittista toimintaa. Pääasia oli, että ulkopolitiikassa ei ollut valittamista. Jostain kumman syystä Kekkosen ulkopoliittiseen linjaan tyytymättömien lukumäärä väheni jatkuvasti vuosien 1956-1981 aikana.

Näin jälkikäteen on syytä todeta, että olisihan se nyt ollut jos Kekkonen olisi mennyt haukkumaan oman ulkopoliittisen linjansa. Tuohon maailmanaikaan Kekkonen oli se, joka yksin päätti, millainen oli Suomen linja - tietysti yhdessä Neuvostoliiton kanssa. Niin yksinkertaista se oli.

Tasavallan presidentin ulkopoliittisesta vallasta huolimatta Suomen turvallisuus oli jatkuvasti uhattuna. Aivan kuten Kiljunen maalailee tänäänkin myös Kekkosen aikana suurin uhka tuli sisältäpäin. Kekkonen pelkäsi Tuure Junnilaa, Veikko Vennamoa ja Georg C. Ehrnroothia kuin ruttoa – niin vaarallisia nämä ulkopoliittisiksi diletanteiksi leimatut puolivillit olivat. Jo pelkästään tietoisuus Suomessa majailevasta ulkopoliittisesta erileirisyydestä aiheutti ilmeisen sodan uhan. Tannerin ja Fagerholmin leveiden selkien takana lymyili yhtä jos toista epäilyttävää.

Nähtävästi näin ovat asiat tänäkin päivänä.

Aitokekkoslaiseen tyyliin Kiljunen muistuttaa ulkoministeri Timo Soinin ja puolustusministeri Jussi Niinistön kuuluvan Veikko Vennamon hengenheimolaisiin – siis hyvien ja luottamuksellisten idänsuhteiden vastustajiin. Jopa Soinin esikuvat osoittautuvat vaarallisiksi ja vääriksi; Margaret Thatcherin kautta Soini edustaa sitä kaikkea pahaa, jota vastaan sosialidemokraatit taistelivat kylmän sodan aikana.

 

Kiljunen kysyy:

”Onko Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka tuuliajolla? Eikö ulkoministerillä ole näkemystä Natosta? Vähintä olisi olettaa hänen arvioivan Nato-jäsenyyttä siten, miten se vaikuttaa Suomen turvallisuuteen. Tämän luulisi olevan koko Nato-kysymyksen ydinasian.”

Kysymys on relevantti, mutta onko Kinnunen tosiaankin sitä mieltä, että nykyisen hallituksen ulkoministeri edustaa jonkinlaista poikkeusta ulkoministerien pitkässä linjassa? Eikö ulkoministerien suhtautuminen Nato-kysymykseen ole ollut jo pidemmän ajan ns. hankala kysymys? Kansanäänestyksen ohella kysymykseen vastaamista on kierrelty puhumalla EU:n yhteisestä puolustuksesta tai siitä, ettei nykyinen turvallisuuspoliittinen tilanteemme puolla Nato-jäsenyyttä.

Ainoa, jolle Nato-kysymys ei ole muodostunut ongelmaksi on Erkki Tuomioja. Hän vastustaa Natoa kaikissa mahdollisissa tilanteissa.

On totta, että Suomen historian synkimmät luvut ovat niitä, kun meidät on vedetty mukaan muiden sotiin. Jostain syystä Kiljunen jättää mainitsematta erään tärkeän opetuksen Suomen historiasta. Tuo opetus saatiin talvisodan myötä. Silloin olimme yksin. Jostain käsittämättömästi syystä jouduimme silloin vedetyksi sotaan, jonka alkutahteja suomalaiset eivät olleet soittamassa.

Luonnollisen johtopäätöksen sijaan Kiljunen katsoo, että jättäytyminen yksin suurvaltaryhmittymien väliselle harmaalle vyöhykkeelle on Suomen kannalta se paras vaihtoehto. Näkemys tuokin.

Mitä tulee Kiljusen omaan leiriin, niin olisi kohtuullista kysyä, millaisia vaihtoehtoja SDP on tarjoamassa? Eero Heinäluoman puheet Jutta Urpilaisen presidenttiehdokkuudesta tarjoavat ulkopolitiikasta kiinnostuneille valitettavan vähän. Pelkästään googlaamalla "Jutta Urpilainen+Nato" saat kokonaiset kuusi osumaa. Ei ihme, että Eero pitää häntä ulkopoliittisesti vakaana ja hyvänä vaihtoehtona tulevaa presidenttiehdokasta etsittäessä.

Jotenkin tuntuu siltä, ettei SDP:n ehdokashaku ole vielä päättynyt eikä tähän lopputulokseen päätymiseen tarvita Googlea. Saattaapa käydä niin, että asiassa tehdään Kekkoset; edellinen ehdoton kieltäytyminen muuttuu ehdottoman myönteiseksi kannaksi.


Riku Keski-Rauska

]]>
14 http://rikukeski-rauska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/221993-ulkopoliittiset-gerlanderistit-ryhmittaytyvat#comments Kotimaa Nato Puolueettomuus SDP Suomen ulkopolitiikka ja Nato Turpo Mon, 29 Aug 2016 20:47:12 +0000 Riku Keski-Rauska http://rikukeski-rauska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/221993-ulkopoliittiset-gerlanderistit-ryhmittaytyvat
Ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko tehty tuoreella pensselillä http://sjphki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/218603-ulko-ja-turvallisuuspoliittinen-selonteko-tehty-tuoreella-pensselilla <p>Tänään eduskunnalle annettava ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko on &nbsp;tehty tuoreella pensselillä. Tuota sanontaa käytti juuri TV1:n aamutv:ssä haastateltu eduskunnan puolustuspoliittisen valiokunnan puheenjohtaja&nbsp;Ilkka Kanerva (<a class="autoplay " href="http://yle.fi/uutiset/kanerva_turvallisuusselonteko_sisaltaa_suoraa_puhetta__venajan_vaikutus_suomen_turvallisuusymparistoon_nakyy_aidosti/8964531">Turvallisuusselonteko sisältää suoraa puhetta&nbsp;</a>).</p> <p>Hallitus päättää tänään eduskunnalle annettavan ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon sisällöstä. Selonteko päivittää Suomen lähiympäristössä tapahtuneita turvallisuuspoliittisia muutoksia, joihin keskeinen syy on suurvallaksi jälleen halajava Venäjä.</p> <p>Suomen turvallisuusympäristöä kartoitettiin viimeksi joulukuussa 2012 valmistuneessa puolustus- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa. (<a class="sidemenulinka" href="http://www.defmin.fi/julkaisut_ja_asiakirjat/suomen_turvallisuus-_ja_puolustuspoliittiset_selonteot/selonteko_2012">Selonteko 2012</a>)</p> <p>* * * * *</p> <p>Eurooppa ei voi vapaasti hengittää ilman Natoa, sanoi Ilkka Kanerva tuossa äsken nähdyssä haastattelussa. Kanerva on juuri palannut Ukrainasta, jossa hän kävi Etyj:n yleiskokouksen puheenjohtajan ominaisuudessa (<a href="http://www.hs.fi/kotimaa/a1436415149905">Ilkka Kanerva jatkaa Etyj-tehtävässään</a>).</p> <p>Blogiotsikon selonteko ilmestyy puolenpäivän jälkeen valtioneuvoston sivulla (<a href="http://www.vn.fi" title="www.vn.fi">www.vn.fi</a>)</p> <p>* * * * *</p> <p><a href="http://sjphki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/218414-mahdollisuus-hakea-nato-jasenyytta-jai-matti-vanhaselta-sanomatta">Mahdollisuus hakea Nato -jäsenyyttä jäi Matti Vanhaselta sanomatta</a></p> <p>-----</p> <p>Urheilua seuraavana henkilönä minua kiinnostaa seurata tänään IAAF:n päätös, jatkuuko Venäjän yleisurheilun sulkeminen kv-toiminnasta &nbsp;(<a href="http://www.iaaf.org/news/press-release/iaaf-araf-suspended">IAAF provisionally suspends Russian Member Federation ARAF| News</a>).</p> <p><strong>Edit:</strong></p> <p>Tiedote ja selonteko</p> <p><a href="http://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/valtioneuvoston-selonteko-korostaa-syvenevaa-yhteistyota-ja-aktiivista-ulko-ja-turvallisuuspolitiikkaa" title="Valtioneuvoston selonteko korostaa syvenevää yhteistyötä ja aktiivista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa">Valtioneuvoston selonteko korostaa syvenevää yhteistyötä ja aktiivista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa</a></p> <p><a href="http://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/valtioneuvoston-selonteko-korostaa-syvenevaa-yhteistyota-ja-aktiivista-ulko-ja-turvallisuuspolitiikkaa" title="http://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/valtioneuvoston-selonteko-korostaa-syvenevaa-yhteistyota-ja-aktiivista-ulko-ja-turvallisuuspolitiikkaa">http://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/valtioneuvoston-sel...</a></p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tänään eduskunnalle annettava ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko on  tehty tuoreella pensselillä. Tuota sanontaa käytti juuri TV1:n aamutv:ssä haastateltu eduskunnan puolustuspoliittisen valiokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanerva (Turvallisuusselonteko sisältää suoraa puhetta ).

Hallitus päättää tänään eduskunnalle annettavan ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon sisällöstä. Selonteko päivittää Suomen lähiympäristössä tapahtuneita turvallisuuspoliittisia muutoksia, joihin keskeinen syy on suurvallaksi jälleen halajava Venäjä.

Suomen turvallisuusympäristöä kartoitettiin viimeksi joulukuussa 2012 valmistuneessa puolustus- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa. (Selonteko 2012)

* * * * *

Eurooppa ei voi vapaasti hengittää ilman Natoa, sanoi Ilkka Kanerva tuossa äsken nähdyssä haastattelussa. Kanerva on juuri palannut Ukrainasta, jossa hän kävi Etyj:n yleiskokouksen puheenjohtajan ominaisuudessa (Ilkka Kanerva jatkaa Etyj-tehtävässään).

Blogiotsikon selonteko ilmestyy puolenpäivän jälkeen valtioneuvoston sivulla (www.vn.fi)

* * * * *

Mahdollisuus hakea Nato -jäsenyyttä jäi Matti Vanhaselta sanomatta

-----

Urheilua seuraavana henkilönä minua kiinnostaa seurata tänään IAAF:n päätös, jatkuuko Venäjän yleisurheilun sulkeminen kv-toiminnasta  (IAAF provisionally suspends Russian Member Federation ARAF| News).

Edit:

Tiedote ja selonteko

Valtioneuvoston selonteko korostaa syvenevää yhteistyötä ja aktiivista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa

http://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/valtioneuvoston-selonteko-korostaa-syvenevaa-yhteistyota-ja-aktiivista-ulko-ja-turvallisuuspolitiikkaa

 

 

 

]]>
12 http://sjphki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/218603-ulko-ja-turvallisuuspoliittinen-selonteko-tehty-tuoreella-pensselilla#comments Suomen ulkopolitiikka ja Nato Fri, 17 Jun 2016 05:01:28 +0000 Seppo-Juha Pietikäinen http://sjphki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/218603-ulko-ja-turvallisuuspoliittinen-selonteko-tehty-tuoreella-pensselilla
Katajaisen kansan taakka http://rikukeski-rauska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/217871-katajaisen-kansan-taakka <p>&nbsp;</p><p><em>&quot;Kerran illansuussa, mies, joka kulki ratsastaen, saapui majataloon. Hän laskeutui ratsailta, ja luottaen ihmiseen ja yöhön, niin kuin kaikki ne, jotka ratsastavat merta kohden, hän sitoi hevosensa puuhun oven luo ja astui sisään majataloon.</em></p><p><em>Keskiyöllä, kun kaikki olivat unessa, varas tuli ja vei matkalaisen hevosen.</em></p><p><em>Aamulla mies heräsi ja havaitsi, että hänen hevosensa oli varastettu. Ja hän suri hevostaan ja sitä, että ihmisen sydämeen oli syntynyt halu varastaa.</em></p><p><em>Sitten majatalon muut asukkaat tulivat seisomaan hänen ympärilleen ja alkoivat puhua.</em></p><p><em>Ensimmäinen mies sanoi: &raquo;Kuinka typerä olittekaan kun sidoitte hevosenne tallin ulkopuolelle.&raquo;</em></p><p><em>Ja toinen sanoi: &raquo;Vielä typerämpää oli jättää hevosen jalat sitomatta.&raquo;</em></p><p><em>Ja kolmas mies sanoi: &raquo;Kaikkein typerintä on kulkea merelle ratsastaen.&raquo;</em></p><p><em>Ja neljäs sanoi: &raquo;Vain röyhkeillä ja hidasjalkaisilla yleensäkin on hevosia.&raquo;</em></p><p>&nbsp;</p><p><em>Silloin matkalainen oli hyvin hämmästynyt. Viimein hän huusi:<br /><br />&raquo;</em>Ystäväni, koska hevoseni on varastettu, teillä kaikilla on ollut kova kiire puuttua minun virheisiini ja puutteisiini. Mutta kummallista kyllä, kukaan teistä ei ole sanallakaan moittinut miestä, joka varasti hevoseni.<em> &raquo;</em>&quot;</p><p>&nbsp;</p><p>Edellä oleva lainaus on amerikanlibanonilaisen kirjailijan, Kahlil Gibran, <em>Edelläkävijä (1920) -</em>teoksesta. <em>Kriitikot</em> -tarina on mainio kuvaus uhrin syyllistämisestä. Kuten elämässä yleensä, myös tässä tapauksessa uhri joutui eräänlaiseksi sijaiskärsijäksi, kun varsinasta pahantekijää ei voitu rankaista.</p><p>Tarina on erityisen tuttu meille suomalaisille. Myös meidän lähihistoriastamme löytyy oma kansallinen tarinamme, jossa syyttömän ja syyllisen &ndash; uhrin ja pahantekijän&nbsp;&ndash; roolit sekoittuivat. Alkujaan sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä tuomittuja pidettiin poliittisena hintana, jonka sodassa hävinneen valtion oli maksettava. Aikaa myöden poliittinen tarkoituksenmukaisuus muuttui kuitenkin todellisuudeksi; syy sodasta langetettiin de facto sotaveteraaneille ja sodanaikaisille poliitikoille. &rdquo;Mitäs menitte sinne ammuttaviksi&rdquo; on sanonta, jonka moni sotaveteraani sai kuulla suomettumisen synkimpinä vuosina.</p><p>Vielä Risto Rytin 100-vuotisjuhlien aikoihin vuonna 1989 silloinen Kehäsanomien päätoimittaja, Matti Vanhanen kirjoitti seuraavaa:</p><p>&nbsp;</p><p><em>&quot;voi hyvin olla, että Rytin tekemät ratkaisut voidaan selittää kyseisessä tilanteessa ymmärrettäviksi, mutta siitä ei saa tehdä koko sotaan ja siihen johtaneeseen tapahtumakulkuun liittyen väärää johtopäätöstä. (...) Se poliittinen linja, jonka yhtenä edustajana oli Risto Ryti, ei suurilta linjavedoiltaan vastaa nykyajan vaatimuksia. Ymmärrän jos Risto Rytiä henkilönä muistetaan, miehenä, joka yksin teki maan puolesta ratkaisuja. Mutta hänen menettelytapojaan ja tuon ajan poliittista linjaa ei pidä ihannoida. Päinvastoin nykyajan pitää pystyä tekemään tilinsä selviksi vanhan virheellisen politiikan kanssa.&quot;</em></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Gibranin <em>Kriitikot</em> on sikäli universaali kertomus, että sen kautta avautuu paraikaa käytävän ulko- ja turvallisuuspoliittisen keskustelun syvin olemus. Näyttää ilmeiseltä, että Itä-Ukrainassa käytävästä sodasta, Krimin miehityksestä ja informaatiosodankäynnistä huolimatta monilla suomalaispoliitikoilla on suuri tarve kääntää suomalaisten katse pois sieltä, minne se kuuluisi suunnata. Sylttytehtaan sijaan kansalaisten huomio halutaan siirtää suomalaisten omiin &rdquo;provokatiivisiin&rdquo; toimenpiteisiin mm. antautumiseen amerikkalaisten juoksupojiksi yhteisten sotaharjoitusten kautta. Keskustelun käydessä ylikierroksilla Suomen turvallisuuspolitiikan päähuolenaihe - eli Venäjän voimapolitiikka - jääkin ylättäen Stryker-miehistönkuljetusvaunuista ja Oregonin kansalliskaartin F-15C -hävittäjistä käydyn debatin varjoon.</p><p>Nähtävästi jotkut tunnetut poliitikot ovat nielaisseet koukkuineen päivineen Venäjällä luodun turvallisuuspoliittisen narratiivin. Kyse on Venäjän sisäiseen käyttöön luodusta viholliskuvasta, jossa länsi kuvataan vihamielisenä ja aggressiivisena Venäjää uhkaavana ja saartavana vastustajana. Jostain syystä tämä Venäjän sisäpolitiikkaan kehitetty viholliskuva näyttää kelpaavan myös Nato-jäsenyyden vastustajille täällä Suomessa.</p><p>Kenraali Gustav Hägglund on todennut, että me suomalaiset olemme sankarikansaa. Monissa kohdin tämä lausunto pitää paikkansa, mutta sankaruus ei kerro koko totuutta. Sodan ja sen jälkiseurausten takia olemme maailman ehdotonta kärkikastia kyvyssämme syyttää itseämme myös asioista, joihin emme ole syyllistyneet. Kärsimme eräänlaisesta post-traumaattisesta stressihäiriöstä. Sankaruudesta huolimatta olemme myös se Eppu Normaalin laulussa kuuluisa &rdquo;Katajainen kansa, jonka itsesäälin määrä, ei mittaa järki, eikä kärki määrää&rdquo;.</p><p>Itsesäälistä ja -syytöksistä kansakuntamme on käynyt todellisen erikoiskurssin YYA-aikakaudella. Valvontakomission ja johtavien suomalaispoliitikkojen toimesta kansakunta opetettiin puhumaan ja ajattelemaan virallisen ulkopoliittisen linjan vaatimusten mukaisesti. Neuvostoliiton turvallisuuspoliittisia intressejä mukaileva politiikka teki mustasta valkoista, ja valkoisesta mustaa. Oppikoulu oli pakollinen, sillä hävinneellä osapuolella ei ollut vaihtoehtoja.</p><p>Ehkäpä juuri tästä pitkällisestä ulkopoliittisesta kasvatustyöstä on löydettävissä syyt siihen, miksi YYA-Suomen poliittisen oppikoulun läpäisseille poliitikoille ulkopoliittisten tosiasioiden näkeminen ja erityisesti niiden julkilausuminen on niin kovin vaikeaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Tässäkö siis selitys Matti Vanhasen (kesk.), Satu Taavitsaisen (sd.) ja Eero Heinäluoman (sd.) viimeaikaisille ulkopoliittisille puheenvuoroille, joista seuraavat esimerkit:</p><p>&nbsp;</p><p><a href="http://www.suomenmaa.fi/neo/1/kirja.pdf#77">Matti Vanhanen, Ulkopolitiikkaa</a> s. 77&ndash;78 (2016)</p><p><em>&quot;Naton näkeminen vain vastablokkina Venäjälle olisi vahingollisinta, mitä valtiollinen johto voisi kansalleen tehdä tässä keskustelussa. Ensi-iskun kohteeksi hakeutuminen mahdollisessa tulevaisuuden kriisissä ei liene se, mitä Mannerheim, Paasikivi ja Kekkonen hakivat sodan jälkeen. (&hellip;) Itse puoltaisin jäsenyyttä, mikäli Nato olisi kehittynyt tai kehittymässä maailmanlaajuiseksi ja tunnustetuksi kansainväliseksi kriisinhallintajärjestöksi &ndash; meidän paikkamme olisi ehdottomasti siinä. Niin ei ole käynyt vaan se on yhä osa kompleksista ja herkkää eurooppalaista turvallisuusarkkitehtuuria&hellip;</em>&quot;</p><p>&nbsp;</p><p><a href="http://www.ilkka.fi/uutiset/maakunta/hein%C3%A4luoma-kehuu-sipil%C3%A4n-maltillista-ulkopolitiikan-linjaa-1.2041824">Eero Heinäluoman vappupuhe Seinäjoella</a>:</p><p><em>&quot;Jos sisäpolitiikan asioissa vastakkainasettelu on tosiasia, on erityisen arvokasta, että ulkopolitiikan kansallisen turvallisuuden asioissa keskusta ja sosialidemokraatit näyttävät kykyä astua yhtä jalkaa. Näiden kahden puolueen vastuunkantoa ja kykyä yhteistoimintaan tarvitaan tänäänkin (&hellip;) Suomi ei uhkaa omalla toiminnallaan ketään eikä Suomen alue ole käytettävissä hyökkäyksiin kolmansia maita vastaan. Tästä linjasta on tärkeä pitää juuri nyt kiinni.</em>&quot;</p><p>&nbsp;</p><p><a href="http://www.satutaavitsainen.com/">Satu Taavitsaisen blogikirjoitus 30.5.2016</a>:</p><p><em>&quot;Meillä on vakaa tilanne. On aivan keskeistä Nato-keskustelussa pohtia sitä, miten Suomen rooli Venäjän näkökulmasta muuttuisi verrattuna nykyiseen. Suomi on osa länttä, kyllä Venäjällä se tiedetään, mutta Naton tulo Venäjän lähelle luo epävakautta ja Venäjä vahvistaisi rajaansa. &nbsp;(&hellip;) Suomi ei ole sellainen maa, joka sallii oman alueensa käytön kenellekään vihamielisiin tarkoituksiin. Ei ole viisasta tehdä alustaa Suomesta millekään porukalle mistään ilmansuunnasta. Taistelemme kaikkia tänne tunkeutuvia vastaan.&quot;</em></p><p>&nbsp;</p><p>Ylläolevat lainaukset tuovat mieleen toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina osin Suomessakin hyväksytyn neuvostoliittolaisen historiakäsityksen, jonka mukaan Suomi-neito ei kolmekymmentäluvulla ymmärtänyt, ettei pimeään aikaan ole järkevää kulkea yössä yksin eikä ainakaan minimekkoon pukeutuneena ja provosoivasti käyttäytyen. Suomen joutuminen hyökkäyksen kohteeksi ei siis ollut vain hyökkääjän syytä, sillä myös uhri olisi voinut käyttäytyä toisin.</p><p>Heinäluoma, Taavitsainen ja Vanhanen näyttävätkin ankkuroituvan tähän traditioon. Kaikki kolme ovat kokolailla varmoja siitä, että Nato-jäsenyyden myötä Suomi joutuisi automaattisesti Venäjän aggression kohteeksi. Matti Vanhanen ja Erkki Tuomioja perustavat Nato-vastaisen argumentaation yhteen &ndash; toki pelotevaikutukseltaan kerrassaan ylivertaiseen &ndash; termiin nimeltä <em>ensi-isku. </em>Mielenkiintoista kyllä, näiden reaalipoliitikkojen mielestä sotilasliittojen ulkopuolisena EU-jäsenmaana Suomi kykenisi pysyttelemään ulkopuolisena tarkkailijana, vaikka Itämeren alueella ajauduttaisiinkin konfliktiin.</p><p>Nootikriisin ajoilta tuttu pelottelukampanja näyttää saaneensa jatko-osansa Nato-keskustelun myötä. Ulkopoliittisesta seikkailupolitiikasta ja vakiintuneen virallisen ulkopoliittisen linjan muutospyrkimyksistä varoittelevat puheenvuorot ovat tulleet takaisin. Erityisesti sosialidemokraatit ovat ottaneet tehtäväkseen toimia Suomen ulkopoliittisen linjan virallisina tulkitsijoina. Samalla Eero Heinäluomasta on tullut eräänlainen Suomen ulkopoliittisen linjan Aulis Gerlander, joka päättää, mikä on virallisen linjan mukaista ja mikä ei.</p><p>Suoranaisen pelottelun lisäksi menneisyydessä käydystä ulkopoliittisesta keskustelusta on lainattu jotain muuta. Eero Heinäluoma ja Satu Taavitsainen ovat varsin yhdenmukaisin sanankääntein korostaneet sitä, ettei Suomen aluetta saa käyttää vihamieliseen toimintaan kolmansia maita vastaan. Näistä varsin hämmentävistä puheista ei totta tosiaan tarvitse ottaa pitkää loikkaa niin ollaan erään kuuluisan sopimuksen 1. artiklassa:</p><p>&nbsp;</p><p><em>&quot;Siinä tapauksessa, että Suomi tai Neuvostoliitto Suomen alueen kautta joutuvat aseellisen hyökkäyksen kohteeksi Saksan tai muun sen kanssa liitossa olevan valtion taholta, Suomi uskollisena velvollisuuksilleen itsenäisenä valtiona tulee taistelemaan hyökkäyksen torjumiseksi. Suomi kohdistaa tällöin kaikki käytettävissään olevat voimat puolustamaan alueensa koskemattomuutta maalla, merellä ja ilmassa ja tekee sen Suomen rajojen sisäpuolella tämän sopimuksen määrittelemien velvoitustensa mukaisesti tarpeen vaatiessa Neuvostoliiton avustamana tai yhdessä sen kanssa.&quot;</em></p><p>&nbsp;</p><p>Nato-kansanäänestys ja siihen liittyvä problematiikka on oma oopperansa, josta tässä kohdin pitäydyn toteamaan vain sen, että Taavitsainen on pahasti hakoteillä todetessaan, että &rdquo;demokratialla on maassamme pitkät ja syvälle kaivautuneet juuret&quot;. Vaikka Suomessa on ollut yleinen ja yhtäläinen äänioikeus jo 110 vuotta, niin Suomen historian tarkempi tarkastelu osoittaa, että demokratian ja parlamentarismin suhteen Suomi on YYA-vuosina ollut - ainakin paikka paikoin - lähempänä banaanivaltioita kuin muita Pohjoismaita.</p><p>Taavitsainen ei ehkä muista, että hänen syntymäpäivänään oli kulunut lähes tarkalleen neljä vuotta poikkeuslain säätämisestä. Tammikuussa 1977 Suomen tasavallan presidenttinä siis hääri henkilö, jonka valinta oli tapahtunut kansalaisten mielipidettä kuulematta vieläpä sosialidemokraattisen pääministerin suotuisalla avustuksella. Pääministerin, joka nimitti normaaleja valitsijamiesvaaleja vaatineita poliitikkoja terroristeiksi. Erikoisinta tässä surkuhupaisassa näytelmässä oli se, että kansalaisille ja vastaanhangoitteleville poliitikoille poikkeuslakia perusteltiin Suomen ulkopoliittisen linjan jatkuvuuden turvaamisella.<br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

"Kerran illansuussa, mies, joka kulki ratsastaen, saapui majataloon. Hän laskeutui ratsailta, ja luottaen ihmiseen ja yöhön, niin kuin kaikki ne, jotka ratsastavat merta kohden, hän sitoi hevosensa puuhun oven luo ja astui sisään majataloon.

Keskiyöllä, kun kaikki olivat unessa, varas tuli ja vei matkalaisen hevosen.

Aamulla mies heräsi ja havaitsi, että hänen hevosensa oli varastettu. Ja hän suri hevostaan ja sitä, että ihmisen sydämeen oli syntynyt halu varastaa.

Sitten majatalon muut asukkaat tulivat seisomaan hänen ympärilleen ja alkoivat puhua.

Ensimmäinen mies sanoi: »Kuinka typerä olittekaan kun sidoitte hevosenne tallin ulkopuolelle.»

Ja toinen sanoi: »Vielä typerämpää oli jättää hevosen jalat sitomatta.»

Ja kolmas mies sanoi: »Kaikkein typerintä on kulkea merelle ratsastaen.»

Ja neljäs sanoi: »Vain röyhkeillä ja hidasjalkaisilla yleensäkin on hevosia.»

 

Silloin matkalainen oli hyvin hämmästynyt. Viimein hän huusi:

»
Ystäväni, koska hevoseni on varastettu, teillä kaikilla on ollut kova kiire puuttua minun virheisiini ja puutteisiini. Mutta kummallista kyllä, kukaan teistä ei ole sanallakaan moittinut miestä, joka varasti hevoseni. »"

 

Edellä oleva lainaus on amerikanlibanonilaisen kirjailijan, Kahlil Gibran, Edelläkävijä (1920) -teoksesta. Kriitikot -tarina on mainio kuvaus uhrin syyllistämisestä. Kuten elämässä yleensä, myös tässä tapauksessa uhri joutui eräänlaiseksi sijaiskärsijäksi, kun varsinasta pahantekijää ei voitu rankaista.

Tarina on erityisen tuttu meille suomalaisille. Myös meidän lähihistoriastamme löytyy oma kansallinen tarinamme, jossa syyttömän ja syyllisen – uhrin ja pahantekijän – roolit sekoittuivat. Alkujaan sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä tuomittuja pidettiin poliittisena hintana, jonka sodassa hävinneen valtion oli maksettava. Aikaa myöden poliittinen tarkoituksenmukaisuus muuttui kuitenkin todellisuudeksi; syy sodasta langetettiin de facto sotaveteraaneille ja sodanaikaisille poliitikoille. ”Mitäs menitte sinne ammuttaviksi” on sanonta, jonka moni sotaveteraani sai kuulla suomettumisen synkimpinä vuosina.

Vielä Risto Rytin 100-vuotisjuhlien aikoihin vuonna 1989 silloinen Kehäsanomien päätoimittaja, Matti Vanhanen kirjoitti seuraavaa:

 

"voi hyvin olla, että Rytin tekemät ratkaisut voidaan selittää kyseisessä tilanteessa ymmärrettäviksi, mutta siitä ei saa tehdä koko sotaan ja siihen johtaneeseen tapahtumakulkuun liittyen väärää johtopäätöstä. (...) Se poliittinen linja, jonka yhtenä edustajana oli Risto Ryti, ei suurilta linjavedoiltaan vastaa nykyajan vaatimuksia. Ymmärrän jos Risto Rytiä henkilönä muistetaan, miehenä, joka yksin teki maan puolesta ratkaisuja. Mutta hänen menettelytapojaan ja tuon ajan poliittista linjaa ei pidä ihannoida. Päinvastoin nykyajan pitää pystyä tekemään tilinsä selviksi vanhan virheellisen politiikan kanssa."

 

 

Gibranin Kriitikot on sikäli universaali kertomus, että sen kautta avautuu paraikaa käytävän ulko- ja turvallisuuspoliittisen keskustelun syvin olemus. Näyttää ilmeiseltä, että Itä-Ukrainassa käytävästä sodasta, Krimin miehityksestä ja informaatiosodankäynnistä huolimatta monilla suomalaispoliitikoilla on suuri tarve kääntää suomalaisten katse pois sieltä, minne se kuuluisi suunnata. Sylttytehtaan sijaan kansalaisten huomio halutaan siirtää suomalaisten omiin ”provokatiivisiin” toimenpiteisiin mm. antautumiseen amerikkalaisten juoksupojiksi yhteisten sotaharjoitusten kautta. Keskustelun käydessä ylikierroksilla Suomen turvallisuuspolitiikan päähuolenaihe - eli Venäjän voimapolitiikka - jääkin ylättäen Stryker-miehistönkuljetusvaunuista ja Oregonin kansalliskaartin F-15C -hävittäjistä käydyn debatin varjoon.

Nähtävästi jotkut tunnetut poliitikot ovat nielaisseet koukkuineen päivineen Venäjällä luodun turvallisuuspoliittisen narratiivin. Kyse on Venäjän sisäiseen käyttöön luodusta viholliskuvasta, jossa länsi kuvataan vihamielisenä ja aggressiivisena Venäjää uhkaavana ja saartavana vastustajana. Jostain syystä tämä Venäjän sisäpolitiikkaan kehitetty viholliskuva näyttää kelpaavan myös Nato-jäsenyyden vastustajille täällä Suomessa.

Kenraali Gustav Hägglund on todennut, että me suomalaiset olemme sankarikansaa. Monissa kohdin tämä lausunto pitää paikkansa, mutta sankaruus ei kerro koko totuutta. Sodan ja sen jälkiseurausten takia olemme maailman ehdotonta kärkikastia kyvyssämme syyttää itseämme myös asioista, joihin emme ole syyllistyneet. Kärsimme eräänlaisesta post-traumaattisesta stressihäiriöstä. Sankaruudesta huolimatta olemme myös se Eppu Normaalin laulussa kuuluisa ”Katajainen kansa, jonka itsesäälin määrä, ei mittaa järki, eikä kärki määrää”.

Itsesäälistä ja -syytöksistä kansakuntamme on käynyt todellisen erikoiskurssin YYA-aikakaudella. Valvontakomission ja johtavien suomalaispoliitikkojen toimesta kansakunta opetettiin puhumaan ja ajattelemaan virallisen ulkopoliittisen linjan vaatimusten mukaisesti. Neuvostoliiton turvallisuuspoliittisia intressejä mukaileva politiikka teki mustasta valkoista, ja valkoisesta mustaa. Oppikoulu oli pakollinen, sillä hävinneellä osapuolella ei ollut vaihtoehtoja.

Ehkäpä juuri tästä pitkällisestä ulkopoliittisesta kasvatustyöstä on löydettävissä syyt siihen, miksi YYA-Suomen poliittisen oppikoulun läpäisseille poliitikoille ulkopoliittisten tosiasioiden näkeminen ja erityisesti niiden julkilausuminen on niin kovin vaikeaa.

 

Tässäkö siis selitys Matti Vanhasen (kesk.), Satu Taavitsaisen (sd.) ja Eero Heinäluoman (sd.) viimeaikaisille ulkopoliittisille puheenvuoroille, joista seuraavat esimerkit:

 

Matti Vanhanen, Ulkopolitiikkaa s. 77–78 (2016)

"Naton näkeminen vain vastablokkina Venäjälle olisi vahingollisinta, mitä valtiollinen johto voisi kansalleen tehdä tässä keskustelussa. Ensi-iskun kohteeksi hakeutuminen mahdollisessa tulevaisuuden kriisissä ei liene se, mitä Mannerheim, Paasikivi ja Kekkonen hakivat sodan jälkeen. (…) Itse puoltaisin jäsenyyttä, mikäli Nato olisi kehittynyt tai kehittymässä maailmanlaajuiseksi ja tunnustetuksi kansainväliseksi kriisinhallintajärjestöksi – meidän paikkamme olisi ehdottomasti siinä. Niin ei ole käynyt vaan se on yhä osa kompleksista ja herkkää eurooppalaista turvallisuusarkkitehtuuria…"

 

Eero Heinäluoman vappupuhe Seinäjoella:

"Jos sisäpolitiikan asioissa vastakkainasettelu on tosiasia, on erityisen arvokasta, että ulkopolitiikan kansallisen turvallisuuden asioissa keskusta ja sosialidemokraatit näyttävät kykyä astua yhtä jalkaa. Näiden kahden puolueen vastuunkantoa ja kykyä yhteistoimintaan tarvitaan tänäänkin (…) Suomi ei uhkaa omalla toiminnallaan ketään eikä Suomen alue ole käytettävissä hyökkäyksiin kolmansia maita vastaan. Tästä linjasta on tärkeä pitää juuri nyt kiinni."

 

Satu Taavitsaisen blogikirjoitus 30.5.2016:

"Meillä on vakaa tilanne. On aivan keskeistä Nato-keskustelussa pohtia sitä, miten Suomen rooli Venäjän näkökulmasta muuttuisi verrattuna nykyiseen. Suomi on osa länttä, kyllä Venäjällä se tiedetään, mutta Naton tulo Venäjän lähelle luo epävakautta ja Venäjä vahvistaisi rajaansa.  (…) Suomi ei ole sellainen maa, joka sallii oman alueensa käytön kenellekään vihamielisiin tarkoituksiin. Ei ole viisasta tehdä alustaa Suomesta millekään porukalle mistään ilmansuunnasta. Taistelemme kaikkia tänne tunkeutuvia vastaan."

 

Ylläolevat lainaukset tuovat mieleen toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina osin Suomessakin hyväksytyn neuvostoliittolaisen historiakäsityksen, jonka mukaan Suomi-neito ei kolmekymmentäluvulla ymmärtänyt, ettei pimeään aikaan ole järkevää kulkea yössä yksin eikä ainakaan minimekkoon pukeutuneena ja provosoivasti käyttäytyen. Suomen joutuminen hyökkäyksen kohteeksi ei siis ollut vain hyökkääjän syytä, sillä myös uhri olisi voinut käyttäytyä toisin.

Heinäluoma, Taavitsainen ja Vanhanen näyttävätkin ankkuroituvan tähän traditioon. Kaikki kolme ovat kokolailla varmoja siitä, että Nato-jäsenyyden myötä Suomi joutuisi automaattisesti Venäjän aggression kohteeksi. Matti Vanhanen ja Erkki Tuomioja perustavat Nato-vastaisen argumentaation yhteen – toki pelotevaikutukseltaan kerrassaan ylivertaiseen – termiin nimeltä ensi-isku. Mielenkiintoista kyllä, näiden reaalipoliitikkojen mielestä sotilasliittojen ulkopuolisena EU-jäsenmaana Suomi kykenisi pysyttelemään ulkopuolisena tarkkailijana, vaikka Itämeren alueella ajauduttaisiinkin konfliktiin.

Nootikriisin ajoilta tuttu pelottelukampanja näyttää saaneensa jatko-osansa Nato-keskustelun myötä. Ulkopoliittisesta seikkailupolitiikasta ja vakiintuneen virallisen ulkopoliittisen linjan muutospyrkimyksistä varoittelevat puheenvuorot ovat tulleet takaisin. Erityisesti sosialidemokraatit ovat ottaneet tehtäväkseen toimia Suomen ulkopoliittisen linjan virallisina tulkitsijoina. Samalla Eero Heinäluomasta on tullut eräänlainen Suomen ulkopoliittisen linjan Aulis Gerlander, joka päättää, mikä on virallisen linjan mukaista ja mikä ei.

Suoranaisen pelottelun lisäksi menneisyydessä käydystä ulkopoliittisesta keskustelusta on lainattu jotain muuta. Eero Heinäluoma ja Satu Taavitsainen ovat varsin yhdenmukaisin sanankääntein korostaneet sitä, ettei Suomen aluetta saa käyttää vihamieliseen toimintaan kolmansia maita vastaan. Näistä varsin hämmentävistä puheista ei totta tosiaan tarvitse ottaa pitkää loikkaa niin ollaan erään kuuluisan sopimuksen 1. artiklassa:

 

"Siinä tapauksessa, että Suomi tai Neuvostoliitto Suomen alueen kautta joutuvat aseellisen hyökkäyksen kohteeksi Saksan tai muun sen kanssa liitossa olevan valtion taholta, Suomi uskollisena velvollisuuksilleen itsenäisenä valtiona tulee taistelemaan hyökkäyksen torjumiseksi. Suomi kohdistaa tällöin kaikki käytettävissään olevat voimat puolustamaan alueensa koskemattomuutta maalla, merellä ja ilmassa ja tekee sen Suomen rajojen sisäpuolella tämän sopimuksen määrittelemien velvoitustensa mukaisesti tarpeen vaatiessa Neuvostoliiton avustamana tai yhdessä sen kanssa."

 

Nato-kansanäänestys ja siihen liittyvä problematiikka on oma oopperansa, josta tässä kohdin pitäydyn toteamaan vain sen, että Taavitsainen on pahasti hakoteillä todetessaan, että ”demokratialla on maassamme pitkät ja syvälle kaivautuneet juuret". Vaikka Suomessa on ollut yleinen ja yhtäläinen äänioikeus jo 110 vuotta, niin Suomen historian tarkempi tarkastelu osoittaa, että demokratian ja parlamentarismin suhteen Suomi on YYA-vuosina ollut - ainakin paikka paikoin - lähempänä banaanivaltioita kuin muita Pohjoismaita.

Taavitsainen ei ehkä muista, että hänen syntymäpäivänään oli kulunut lähes tarkalleen neljä vuotta poikkeuslain säätämisestä. Tammikuussa 1977 Suomen tasavallan presidenttinä siis hääri henkilö, jonka valinta oli tapahtunut kansalaisten mielipidettä kuulematta vieläpä sosialidemokraattisen pääministerin suotuisalla avustuksella. Pääministerin, joka nimitti normaaleja valitsijamiesvaaleja vaatineita poliitikkoja terroristeiksi. Erikoisinta tässä surkuhupaisassa näytelmässä oli se, että kansalaisille ja vastaanhangoitteleville poliitikoille poikkeuslakia perusteltiin Suomen ulkopoliittisen linjan jatkuvuuden turvaamisella.
 

]]>
34 http://rikukeski-rauska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/217871-katajaisen-kansan-taakka#comments Kotimaa Nato Suomen ulkopolitiikka ja Nato Suomettuminen Turpo Venäjä ja Suomi Thu, 02 Jun 2016 20:09:12 +0000 Riku Keski-Rauska http://rikukeski-rauska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/217871-katajaisen-kansan-taakka
Mitä tuli tilattua? http://jukkawallin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/197817-mita-tuli-tilattua <p>Sitä saa mitä tilaa, on vanha sananlasku. Kylmä tuuli Siperiasta puhalsi heinäkuun ensimmäisen päivän iltana, kun Suomen ulkopoliittinen johto päätti aikaisemmin päivällä kieltää Venäjän vaikutusvaltaisia johtajia saapumasta ETYJ-kokoukseen. Perusteluna muun muassa Venäjän Duuman puhemies on Euroopan Unionin matkustuskieltolistalla. Tilanne on kummallinen? Onko presidentti Sauli Niinistö ja Timo Soini menettäneet suhteellisuuden tajun vai olemmeko astumassa Venäjän suhteissa sellaiseen aikakauteen, jossa ystävät ovat kaukana ja viholliset lähellä.<br /><br /><br />Yhdysvaltain kongressin edustajainhuoneen puhemies John Boehner kävi meillä vierailulla. Virallisesti asialistalla oli sattumoisin turvallisuuspolitiikka. John Boehner on kovan linjan republikaani vaikuttaja, hän on myös vakio vieras muun muassa Bilderberg kokouksissa. Hänen lausuntonsa yle.fi sivuston mukaan &rdquo;Suomi on ollut USA:n hyvä liittolainen&rdquo; ei voi tarkoittaa muuta kuin, että olemme Yhdysvaltain &rdquo;taskussa&rdquo;, niin hyvässä kuin myös pahassa. Sitoutuminen Afganistanin Naton johtamaan&rdquo;rauhanturvaoperaatioon&rdquo; on tästä mielenkiintoinen esimerkki. Kaikki muut niin sanotut &rdquo;Vanhan Euroopan&rdquo; Nato liittolaiset poistuivat sieltä heti, kun se oli vain mahdollista. Me jäimme sinne, vaikka meillä ei virallisesti ollut edes pakko mennä sinne. Hornettien aseistus oli tärkeämpää kuin oman maan puolustaminen ja ihmishenget.<br /><br /><br />Myös fennovoiman ydinvoimala hanke on saanut mielenkiintoisia käänteitä koko olemassa olon ajan. Jo vaatimus 60% kotimaisuusomistuksesta on huvittava. Meillä siis pelätään Venäjän vievän ydinvoimalan kriisin sattuessa pois täältä. Ranskalainen Areva on tehnyt ydinvoimalaansa kohta vuosikymmenen, eikä valmistumista ole vieläkään näköpiirissä, saati laitoksen käyttöönottoa. Aikoinaan saksalaiset sotilaat manasivat taistellessaan indokiinassa ranskalaisten rakennustaitoa. Kuulemma heidän [ranskalaisien] suunnittelemat ja rakentamat vessakaan eivät toimineet kunnolla. Me olemme saaneet kokea karvaasti sen. Tosin intialaiset insinöörit eivät osanneet piirtää liikuntasaumaa Arevan tilaamaan voimalaan, vaan rakennuspiirustuksia piti muuttaa viime hetkellä.<br /><br /><br />Tuorein käänne asiassa&nbsp;kroatialaisyrityksen tutkiminen onko se pelkkä Putinin bulvaani, vai todellinen yritys. Ulkomaankauppaministeri Olli Rehn on saanut meriittinsä ollessaan EU:n talouskomissaarina, tosin hänen toimikaudellaan saimme nyt ikävästi realisoituneet Kreikka vastuumme. Valtio on muutamien vuosien aikana sijoittanut satoja miljoonia Talvivaaraan. Joka taas kaatui veronmaksajien syliin ja kustannettavaksi. Kokoomus on siitä ihmeellinen puolue, kun se toisaalla ajaa pääoman vapauttamista, niin toisaalla sen toimet johtavat yritysten kansallistamiseen.<br /><br /><br />Kun mietin tämän kirjoituksen otsikkoa, niin yhtenä vaihtoehtona oli &rdquo;Surkeiden sattumusten sarja&rdquo;- Lemony Snicketin kirjojen mukaan. Mutta, viime hetkellä vaihdoin nykyiseen, kun meidän valtiojohto on itse tilannut oman &rdquo;Noottikriisinsä&rdquo;, josta Kekkosta aikoinaan syytettiin.<br /><br /><br />Wiio 9,4</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sitä saa mitä tilaa, on vanha sananlasku. Kylmä tuuli Siperiasta puhalsi heinäkuun ensimmäisen päivän iltana, kun Suomen ulkopoliittinen johto päätti aikaisemmin päivällä kieltää Venäjän vaikutusvaltaisia johtajia saapumasta ETYJ-kokoukseen. Perusteluna muun muassa Venäjän Duuman puhemies on Euroopan Unionin matkustuskieltolistalla. Tilanne on kummallinen? Onko presidentti Sauli Niinistö ja Timo Soini menettäneet suhteellisuuden tajun vai olemmeko astumassa Venäjän suhteissa sellaiseen aikakauteen, jossa ystävät ovat kaukana ja viholliset lähellä.


Yhdysvaltain kongressin edustajainhuoneen puhemies John Boehner kävi meillä vierailulla. Virallisesti asialistalla oli sattumoisin turvallisuuspolitiikka. John Boehner on kovan linjan republikaani vaikuttaja, hän on myös vakio vieras muun muassa Bilderberg kokouksissa. Hänen lausuntonsa yle.fi sivuston mukaan ”Suomi on ollut USA:n hyvä liittolainen” ei voi tarkoittaa muuta kuin, että olemme Yhdysvaltain ”taskussa”, niin hyvässä kuin myös pahassa. Sitoutuminen Afganistanin Naton johtamaan”rauhanturvaoperaatioon” on tästä mielenkiintoinen esimerkki. Kaikki muut niin sanotut ”Vanhan Euroopan” Nato liittolaiset poistuivat sieltä heti, kun se oli vain mahdollista. Me jäimme sinne, vaikka meillä ei virallisesti ollut edes pakko mennä sinne. Hornettien aseistus oli tärkeämpää kuin oman maan puolustaminen ja ihmishenget.


Myös fennovoiman ydinvoimala hanke on saanut mielenkiintoisia käänteitä koko olemassa olon ajan. Jo vaatimus 60% kotimaisuusomistuksesta on huvittava. Meillä siis pelätään Venäjän vievän ydinvoimalan kriisin sattuessa pois täältä. Ranskalainen Areva on tehnyt ydinvoimalaansa kohta vuosikymmenen, eikä valmistumista ole vieläkään näköpiirissä, saati laitoksen käyttöönottoa. Aikoinaan saksalaiset sotilaat manasivat taistellessaan indokiinassa ranskalaisten rakennustaitoa. Kuulemma heidän [ranskalaisien] suunnittelemat ja rakentamat vessakaan eivät toimineet kunnolla. Me olemme saaneet kokea karvaasti sen. Tosin intialaiset insinöörit eivät osanneet piirtää liikuntasaumaa Arevan tilaamaan voimalaan, vaan rakennuspiirustuksia piti muuttaa viime hetkellä.


Tuorein käänne asiassa kroatialaisyrityksen tutkiminen onko se pelkkä Putinin bulvaani, vai todellinen yritys. Ulkomaankauppaministeri Olli Rehn on saanut meriittinsä ollessaan EU:n talouskomissaarina, tosin hänen toimikaudellaan saimme nyt ikävästi realisoituneet Kreikka vastuumme. Valtio on muutamien vuosien aikana sijoittanut satoja miljoonia Talvivaaraan. Joka taas kaatui veronmaksajien syliin ja kustannettavaksi. Kokoomus on siitä ihmeellinen puolue, kun se toisaalla ajaa pääoman vapauttamista, niin toisaalla sen toimet johtavat yritysten kansallistamiseen.


Kun mietin tämän kirjoituksen otsikkoa, niin yhtenä vaihtoehtona oli ”Surkeiden sattumusten sarja”- Lemony Snicketin kirjojen mukaan. Mutta, viime hetkellä vaihdoin nykyiseen, kun meidän valtiojohto on itse tilannut oman ”Noottikriisinsä”, josta Kekkosta aikoinaan syytettiin.


Wiio 9,4

]]>
13 http://jukkawallin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/197817-mita-tuli-tilattua#comments EU ja Venäjä Suomen ulkopolitiikka ja Nato Fri, 03 Jul 2015 09:14:30 +0000 Jukka Wallin http://jukkawallin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/197817-mita-tuli-tilattua
Nato-isäntämaasopimus jäädytettävä välittömästi! http://juhaniharjunharja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/193755-nato-isantamaasopimus-jadyttettava-valittomasti <p><br />Laitoin valtiovallallemme oheisen kirjeen:</p><p>&nbsp;</p><p><em><strong>Eduskunta, hallitus ja presidentti<br /><br />Esitän kunnioittaen muutaman kysymyksen ja toivon niihin vastauksenne mahdollisimman pian!<br /><br />Onko Suomi kulkemassa nyt Ryti-Ribbentrop-Hitler-väylällä kohden yhä suurempia ongelmia: Katainen-Stubb-Haglund-militaariakseli luovutti kansallista päätäntävaltaa sotilaille, myös nato-sotilaille?<br /><br />Miten tähän kuvaan istuu Suomen perustuslaki ja eduskunta?<br /><br />Katsokaa oheinen MOT-ohjelma.<br /><br />http://areena.yle.fi/tv/2467194</strong></em></p><p><em><strong>Edelleen esitän kunnioittaen, että</strong></em></p><p><em><strong>Suomen valtiovalta jäädyttää tehdyn Nato-isäntämaasopimuksen välittömästi ja alistaa asian eduskunnalle tutkittavaksi: onko sopimuksessa ja sen allekrjoittamisessa rikottu perutuslakiamme ja miten rikkomuksesta tulevat vastaamaan mitkäkin päätöksentekijät? Ketkä ovat tässä asiassa vastuullisimmat henkilöt?</strong></em></p><p><em><strong>Koko asia on käsiteltävä julkisena asiana, jotta kansalaiset pääsevät näkemään avoimesti koko prosessin!</strong></em></p><p><em><strong>Samalla esitän, että Suomi jäädyttää kaiken Nato-yhteistyön tutkinnan&nbsp; ajaksi!</strong></em></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>
Laitoin valtiovallallemme oheisen kirjeen:

 

Eduskunta, hallitus ja presidentti

Esitän kunnioittaen muutaman kysymyksen ja toivon niihin vastauksenne mahdollisimman pian!

Onko Suomi kulkemassa nyt Ryti-Ribbentrop-Hitler-väylällä kohden yhä suurempia ongelmia: Katainen-Stubb-Haglund-militaariakseli luovutti kansallista päätäntävaltaa sotilaille, myös nato-sotilaille?

Miten tähän kuvaan istuu Suomen perustuslaki ja eduskunta?

Katsokaa oheinen MOT-ohjelma.

http://areena.yle.fi/tv/2467194

Edelleen esitän kunnioittaen, että

Suomen valtiovalta jäädyttää tehdyn Nato-isäntämaasopimuksen välittömästi ja alistaa asian eduskunnalle tutkittavaksi: onko sopimuksessa ja sen allekrjoittamisessa rikottu perutuslakiamme ja miten rikkomuksesta tulevat vastaamaan mitkäkin päätöksentekijät? Ketkä ovat tässä asiassa vastuullisimmat henkilöt?

Koko asia on käsiteltävä julkisena asiana, jotta kansalaiset pääsevät näkemään avoimesti koko prosessin!

Samalla esitän, että Suomi jäädyttää kaiken Nato-yhteistyön tutkinnan  ajaksi!

]]>
3 http://juhaniharjunharja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/193755-nato-isantamaasopimus-jadyttettava-valittomasti#comments Suomen ulkopolitiikka ja Nato Tue, 21 Apr 2015 09:47:14 +0000 Juhani Harjunharja http://juhaniharjunharja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/193755-nato-isantamaasopimus-jadyttettava-valittomasti