*

Janne Pihlaja Politiikan kirjanpitoa

Janne, vapaus ja politiikka

 

Länsi-Uusimaa uutisoi 21.8.-13 kuinka Lohjan kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja Janne Laakkonen erosi kokoomuksesta. Laakkonen ei uutisen mukaan tunne Kokoomusta enää ”omaksi poliittiseksi kodikseen”.


 

Aiemmin tänä vuonna Laakkonen oli laiminlyönyt tehtäviään, josta hänen kanssaan keskusteltiin muun muassa valtuustoryhmän puheenjohtajana toimivan Kari Kyttälän toimesta. Tapojensa muuttamisen sijaan Laakkonen alkoi syyllistämään puoluetovereitaan. Keskustelun velloessa Kyttälääkin syytettiin monelta taholta ja monista asioista. Nummi-Pusulan Kokoomuksen emerituspuheenjohtajana tiedän kyllä, että yhdistyksestämme on väki joskus suivaantunut, mutta en siitä Kyttälää syyttäisi.

 

Artikkelissa kerrottiin myös hieman taustoja Uudenmaan Kokoomuksen toiminnasta. Muistan kuinka syksyllä 2010 Uudenmaan Kokoomuksen piirikokouksessa Laakkonen haki tukea eduskuntavaaliehdokkuudelleen, sillä kokoukselle pohjaksi laaditulla listalla hänen nimeään ei ollut. Into ja pyrky ovat siis olleet kovempia kuin mihin mahdollisuuksia oli annettu.

 

Tänä viikonloppuna järjestettiin Kokoomuksen nuorten liiton 80. liittokokous. Kuten liiton emerituspuheenjohtaja toivoi, puheenjohtaja valittiin neuvoa-antavan jäsenäänestyksen perusteella. Tulos tuli minulle positiivisena yllätyksenä. Jäsenistö valitsi ennakkoluulottomasti puheenjohtajaksi kasvon, joka Kokoomusnuorten keskuudessa oli hieman uusi. En kuitenkaan nyt kautensa aloittanutta puheenjohtajaa, Susanna Koskea pidä mitenkään ulkopuolisena, ainakaan mitä tulee kokoomuslaiseen arvomaailmaan, johon mielestäni kuuluu vapaus.

 

Muut henkilövalinnat toteutettiin enemmän tai vähemmän liittokokouksen sisällä, ilman virallisluontoisia, kokouksessa julkistettuja kokouksen ulkopuolisia äänestyksiä. Erittäin hyväksi ystäväksi liittohallituskauden aikana minulle muodostunut Janne Heikkinen ei tullut valituksi Kokoomuksen nuorten liiton varapuheenjohtajaksi. Itse taasen koin tarpeellisena kompromissina vetäytyä liittohallitusvaalista. Janne Heikkisen valitsematta jättäminen harmitti minua näistä enemmän, sillä hän on yllättänyt minut olemalla nuorin ja suoraselkäisin poliitikko, johon olen koskaan törmännyt. Jannesta tullaan kuulemaan vielä.

 

Politiikka on rajua. Turhan moni ei ymmärrä, että kaiken sen kauniin puheen, tylsän lukujen pyörittelyn taustalla on tehtävä valintoja, jotka saattavat joskus olla kovin makaabereja. Itsehän myönnän olevani klassisen liberalismin kannattaja, jonka tärkein arvo on vapaus. Klassiseen liberalismiin kuuluu myös pyrkimys vähentää yhteisön kontrollia yksilöstä, eli vähentää politiikkaa itsessään. Mielestäni juuri siitä huolimatta ja siitä syystä liberaalin tulisi tuntea mitä politiikka on.

 

Itselleni tärkeintä, on että itselleni tärkeitä arvoja ajetaan. Olen kuitenkin huomannut, että lähes yhtä tärkeää on, että niitä ajetaan johdonmukaisesti. Siksi pitkäjänteiseen yksilönvapautta tahtovaan yhteiskuntaan luottavan tulisi aina luottaa siihen kuka tätä asiaa on ajamassa. Tämä voi olla vilpittömälle liberaalille henkilölle vaikeaa, sillä kysehän ei ole vain kyseisen henkilön omasta edusta. Vain häikäilemättömille ihmisille luotettavan poliitikon löytäminen on helppoa. Kyllä susi suden tuntee.

 

Kun into ja pyrky ovat suhteessa kykyihin ja yhteiskunnan ymmärtämiseen Janne Laakkosen tasolla, pitää keksiä keino kansan suosion keräämiseen. Luonnollisesti vapaudesta on tullut asia, joka on kansan suosiossa. On hienoa, että liberalismi on suosittua, mutta liberaalin tulee nyt enemmän varuillaan kuin koskaan.

 

Viimeaikoina liberalismista on tullut jopa niin suosittua, että jopa kansanedustajat keräävät suosiota sen avulla. Kansanedustajat Lasse Männistö ja Sanni Grahn-Laasonen julkistivat viimeviikolla listan, johon nämä olivat keränneet lukuisia esimerkkejä yksilönvapauden periaatteiden vastaisista säädöksistä. Ikävä kyllä hekin ovat poliitikkoja. Niinpä paljastuikin, että kyseiset kansanedustajat olivat itsekin joutuneet politiikalle tyypillisen ryhmäkurin mukaisesti äänestämään laatimansa listan säädösten puolesta.

 

Minä luotan ainakin itseeni ja maanantaina kautensa aloittaneeseen puheenjohtajaani. Sekä toki kaimaani Janne Heikkiseen. Ja muutamaan muuhunkin. Jokainen joutuu ansaitsemaan luottamuksensa päivittäin seisomalla saman asian takana eroamatta mistään, vaikka kuinka tulisi vastoinkäymisiä ja epäsuosiota. Luottamus toiseen yksilöön on vapaan yhteiskunnan perusta.

 

Kirjoittaja on ylpeä Kokoomusnuorten liittohallituksen jäsen


Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat